sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Vaaleanpunainen huvila

 

Syystuuli ja auringonpaiste puiden kellastuneiden lehtien läpi antavat voimia jatkaa eteenpäin. Hiljalleen suuri suru hiipuu kaipaukseksi. Rakkaan isäni yllättävä kuolema muistutti kipeästi, kuinka tärkeää on elää hetkessä ja tavoitella unelmiaan. On aika palata talojahdin pariin.

Alkajaisiksi tunnelmia vaaleanpunaisesta huvilasta, jota kävimme katsomassa keväällä. Huvila tuli hiljattain uudelleen myyntiin ja löytyy Etuovesta kohdenumerolla 463221.

Huvila on rakennettu vuonna 1930 viereisen kartanon kesähuvilaksi. Talon sijainti on upea: pienellä kukkulalla peltojen keskellä, päättyvän tien päässä. Hulppealta terassilta on näkymät läheiselle järvelle.

Terassi 
      

Talossa oli säilynyt ihanasti menneen ajan tunnelma ja upeita yksityiskohtia, joista näki, että talo on ollut vauraamman suvun kesäasuntona.
   
Ruokasali, josta käynti terassille

 Fasettihiotut lasit terassin ovessa

Pariliukuovet ruokasalin ja olohuoneen välissä
    
 Olohuone ja ihana vihreä tapetti

Valitettavasti taloa ei aina oltu hoidettu hyvin ja siellä oli sattunut muutamakin kosteusvaurio. Harkitsimme tarjouksen tekemistä, mutta koska talo oli lautarakenteinen ja seinärakenteita olisi todennäköisesti joutunut avaamaan, päätimme, että talon kunnostamisessa olisi meille liikaa työtä. Toivottavasti talolle löytyy omistaja, jolla on pitkäjänteisyyttä kunnostaa huvilakaunotar.

Meillä on parhaillaan kiikarissa erittäin kiinnostava kohde, josta käymme neuvotteluja. Kerron lisää heti, kun kuviot hieman selkenevät.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Hetken hiljaisuus

   
   
Blogi hiljentyy hetkeksi, koska jouduin yllättäen ja ihan liian aikaisin jättämään hyvästit yhdelle elämäni tärkeimmistä ihmisistä.

Suuresta surusta huolimatta elämässä on mentävä eteenpäin ja unelma vanhasta talosta elää edelleen. Talojahdin tahti vaan on hetken verkkaisempi.

Kiinnostavista kohteista voi edelleen vinkata osoitteella unelmavanhastatalosta(a)gmail.com

torstai 14. heinäkuuta 2011

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

   
 
Tätä maisemaa katsoessani tajusin, kuinka kovasti toivon löytäväni oman unelmataloni maaseudulta peltojen keskeltä.


Tämä kaunis 1900-luvun alun maalaistalo, jonka pihassa edellinen kuva on otettu, lumosi meidät molemmat niin, että päätimme jo näytöstä kotiin palatessamme jättää talosta tarjouksen seuraavana aamuna. Niin teimmekin, mutta valitettavasti emme ehtineet saada edes vastausta tarjoukseemme, kun talo jo myytiin jollekin toiselle täydellä pyyntihinnalla.

Ihana talo ihanalla paikalla. Kyllä harmittaa, ettemme saaneet sitä omaksemme.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Osta oma koulu

  
Kuva Habita, Etuovi.com

Muistatte varmaan kauniin Kojonperän koulun, jonka mainitsin aiemmin Poimintoja talomarkkinoilta -postauksessa? Koulu on edelleen myynnissä ja lisätietoja ja kuvia löytyy ostaomakoulu.fi-sivulta

Vaikka koulu on hippasen hakualueemme ulkopuolella, houkutus tutustua paikkaan tarkemmin on kyllä suuri; rakennus on vaan niin kaunis ja kuvien perusteella näyttäisi, että siitä on pidetty hyvää huolta.

Kiitos vinkistä lukijalle, joka jätti kommentin yllä mainittuun postaukseen!

Vanha koulu

   

Viime viikolla kävimme katsomassa vanhaa koulurakennusta, joka sijaitsee maaseudulla hakualueemme reunamilla. Vuonna 1911 rakennetun koulun toiminta loppui jo 1960-luvulla, jolloin koulun nykyiset omistajat hankkivat sen kodikseen.


Ensimmäisenä huomasin talosta upeat ikkunat ja jykevän kivijalan. Ikkunat olivat kaikki alkuperäisiä ja kaipasivat lähinnä vain maalausta. Suuret ikkunat tekivät sisätiloista mukavan valoisan harmaana, sateisena päivänäkin.


Koulun kaksi pääsisäänkäyntiä, toinen luokkahuoneiden puolelle ja toinen asuinsiipeen, olivat myös hienot. Niistä kelpaisi toivottaa vieraat tervetulleiksi. Ja sisäänkäynnit eivät toki olleet vinossa, vaikka kuvassa siltä näyttääkin; kuvaaja se vaan taas kenotti tapansa mukaan.


Rakennus sijaitsi kivasti omassa rauhassaan pienen tien päässä. Tonttia oli hehtaarin verran, ja koulun vanha kenttä sopisi mainiosti vaikka hevosille laitumeksi. Koulun ympäristö oli minun makuuni turhan metsäinen - ja hyttysiä sen mukaisesti.

Pohjaltaan koulu oli L:n mallinen. Toisessa sakarassa oli kaksi isoa luokkahuonetta ja toisessa viisi pienempää huonetta, joista yhdestä oli tehty keittiö. Pesutilat ja sisäsauna oli rakennettu toisen luokkahuoneen päätyyn. Huonekorkeus oli luokkatiloissa hulppea ja asuintiloissakin kolmisen metriä. Neliöitä rakennuksessa oli kaikkinensa noin 300.
Sisätiloissa oli valtavasti potentiaalia, mutta myös valtavasti työtä. Vanhat lattiat oli suurimmaksi osin peitetty muovimatoin ja seinät, katot ja peiliovet oli levytetty. Oikeastaan sisätiloista olisi saanut repiä kaikki pinnat auki. Ainakin keittiössä ja toisessa luokkahuoneessa oli jälkiä kosteudesta. Pesutilat eivät varmasti täyttäneet nykyajan määräyksiä ja suosituksia, ja nekin olisi saanut rakentaa kokonaan uusiksi. Sisäsaunanhan olisi tietysti ensimmäisenä räjäyttänyt :)


Ulkonakin olisi ollut hommaa ja mahdollisia yllätyksiä tiedossa. Pääasiassa pinnat olivat vain kulahtaneet. Selkein virhe oli tehty sisäänkäynnin katosta rakennettaessa: katos valutti vedet suoraan seinälle. Myös seinän vierustoilla kasvavan kasvillisuuden kohdilla oli kostean näköisiä kohtia. Kasvillisuushan haittaa pinnan kuivumista. Varsinaista sadevesijärjestelmää ei ollut ja rännit valuttivat veden kivijalan juureen ja kellarissa oli kosteutta.

Yllä kuvassa näkyy myös yksi yleinen vanhoje talojen ongelma, eli betoniportaat, jotka on rakennettu puurunkoon kiinni. Betonihan johtaa kosteutta ja siksi sitä ei saisi koskaan sijoittaa suoraan kiinni puurakenteeseen, vaan välissä pitäisi aina olla kosteuskatko. Vihreä mähnä rehottaa vuorilaudoituksessa, koska betoni kostuttaa puuta.

Rakennus oli kuluneisuudestaan huolimatta kaunis, ja siinä olisi rutkasti potentiaalia upeaksi kodiksi, mutta jotenkin se ei vaan sykähdyttänyt. En siis usko, että tästä koulusta tulee meidän uutta kotiamme.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Talojahdin toinen kierros

  

Iso kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! On kiva saada kannustusta, kun itsellä meinaa usko loppua.

Pienen hengähdystauon jälkeen olemme valmiit talojahdin toiselle kierrokselle. Alkavalla viikolla olisi kaksi näyttöä, ensimmäinen kohde on vanha koulurakennus ja toinen perinteinen maalaistalo. Niistä lisää näyttöjen jälkeen.

Tänään meitä ilahdutti tukkakoskelo 15 (!!) poikasen kanssa. Mahtoivatkohan kaikki olla emon omia poikasia vai olikohan ottanut naapurin lapset hoitoon. Oli kyllä melkoinen vilinä, kun pikkuruiset yrittivät vuorotellen päästä emon kyytiin :)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Takaisin lähtöruutuun

   
   
Olemme palanneet talojahdissa takaisin lähtöruutuun. Teimme vaikean päätöksen ja päätimme luopua hirsiunelmasta radan varressa. Pettymys on melkoinen, mutta emme vain saaneet matkaan tulleita mutkia oikaistua.

Uusi alkukaan ei ole ollut helppo. Löysimme upealta paikalta kauniin kartanon kesähuvilan, jota harkitsimme tosissamme, mutta emme lopulta uskaltaneet ostaa sitä kosteusvaurion vuoksi. Toinen täydelliseltä vaikuttanut kohde, ihanan idyllinen punainen torppa, myytiin nenämme edestä ennen kuin ehdimme sitä katsomaan.

Väsyttää ja välillä tekisi mieli laittaa hanskat naulaan - pitkäjänteisyys ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Kyllästyttää jatkuvasti selata myytäviä kohteita. Tuntuu kuin etsisi helmeä kivikasasta. Kevään myötä talotarjonta on parantunut, mutta edelleen meidän kriteereihimme sopivat kohteet ovat harvassa. 

Onneksi aurinkoiset kesäpäivät antavat voimia jatkaa ja upeasti kukoistava luonto muistuttaa, kuinka ihana olisi omistaa oma piha. Kiinnostavia kohteita odottaessa opettelen käyttämään uutta kameraani. Näissä kuvissa yksi suosikeistani, valkoinen syreeni.
   

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Oi ihana toukokuu

  
 Ruusujuuri

Jokaisessa vuodenajassa on omat ihanuutensa, mutta loppukevät on itselleni ehkä kaikkein mieluisinta aikaa. Voisin loputtomiin ihastella, kuinka luonto puhkeaa kukkaan ja eläimet kömpivät esiin piiloistaan nauttimaan keväästä. Tämä on myös aikaa, jolloin kaipaan kaikkein eniten omaa pihaa, ja kateellisena katselen ihania pihoja sisutuslehdissä ja blogeissa.

Talojahtimme ei valitettavasti ole vielä saanut lopullista pistettänsä, sillä matkaan tuli hidasteeksi muutama mutka. Siksi täällä blogissakin on viime aikoina ollut vähän hiljaista, kun olen miettinyt pääni puhki talokuvioita. Muuttopäivää ei siis ole vielä tiedossa, joten minä ja uudet pihatöihin hankitut limenvihreät kumpparini joudumme odottamaan omaa pihaa.

Viime viikonloppuna piipahdimme Luomuran (Luonnonmukaisen rakentamisen keskus) järjestämillä Terve Talo -messuilla. Messuilla oli esillä luonnonmukaisen rakentamisen energiaratkaisuja kuten maalämpöpumppuja, tulisijoja, aurinkoenergiakeräimiä ja tuulimyllyjä. Perinnerakentamisesta kiinnostuneille omaa asiantuntemustaan esittelivät mm. Kamarikorjaamo ja Rakennusperinteen ystävät.

Näin kevään edetessä ja kelien lämmetessä talon eristäminen ei ehkä ole päällimmäisenä mielessä, mutta haluan kuitenkin jakaa kiinnostavimman messulöytöni: Konto on yritys, joka valmistaa turpeesta eristelevyä. Materiaalin lämmöneristämisominaisuudet ovat vastaavat kuin kivivillalla ja levyksi puristettuna turve-eristettä käsitellään kuten mineraalivillaa - hengityssuojaimia tosin ei hommassa tarvitse. Materiaali on luonnonmukainen, hengittävä ja soveltuu esittelijän mukaan erinomaisesti perinnerakennuskohteisiin - turvehan on perinteinen eristysmateriaali. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, jos vanhan talon eristämisasiat kiinnostavat.

Ps. Näin muuten eilen Turun seudulla tämän kevään ensimmäisen pääskysen - ja pääskysestähän ei kesään ole päivääkään. Ihanaa kesää siis kaikille :)

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Tunnustus

Hyvä Mieli -blogissa minua odotti vappupäivän piristykseksi tunnustus. Kiitos kovasti, Hyvä Mieli!
  

Tämän voisi jakaa edelleen kaikille blogeille, joita seuraan, ja monet niistä ovat tämän jo saaneetkin. Tässä muutama ihanainen blogi, joille tämä ehdottomasti kuuluu:

Riuttala Old School  -blogissa aikaansaava pariskunta SuperSanna ja SankariSami remontoivat kodikseen vanhaa kansakoulua

Susannan Työhuoneella vanhalla rautatieasemalla häärii ihanan idearikas Susanna.

Siltakulman Mari laittaa upealla tyylitajulla kauniiksi vanhaa hirsitaloa järven rannalla.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Keittiösuunnitelmia

    

Pää pullistelee jo kaikenlaisia suunnitelmia uuteen kotiin, vaikka nimetkään ei ole vielä papereissa. Monenmoista remppaa on tiedossa, isompaa ja pienempää. Keittiöremppa on yhtenä listan kärkipäässä.

Alunperin talossa on ollut kolme asuntoa ja kolme keittiötä. Nykyinen keittiö sijaitsee yhden talon alkuperäisen keittiön paikalla alakerrassa. Sijainti on loistava, sillä keittiöllä on oma sisäänkäynti, josta saa kätevästi kannettua kauppakassit sisälle ja grilliherkut ulos. Keittiö on kooltaan 16,8 neliötä ja siinä on kaksi oviaukkoa ja yksi ikkuna - kaikki eri seinillä. Ehjiä seiniä on siis vain yksi.

Talon nykyiset omistajat ovat aloittaneet keittiörempan ja valinneet kalusteiksi Ikean kaapistot Ståt-ovilla. Unelmani olisi täyspuinen mittatilauskeittiö, mutta budjettiimme sopii parhaiten jatkaa keittiötä Ikea-linjalla.

Ikea tarjoaa suunnitteluun avuksi ilmaisen Home Planner 3D -suunnitteluohjelman ja mikäs sen hauskempaa kuin päästä katselemaan suunnitelmaansa kolmiulotteisena. Tässä ensimmäinen luonnos meidän keittiöstä:


Kalustejärjestys tuntuu näin luontevalta, mutta muuten kokonaisuus on vähän liian "kaupasta ostetun" oloinen. Haluaisin persoonallisempaa ilmettä ja kerroksellisuutta. Uusia kaapistoja tasapainottaa mukavasti jo olemassaoleva leivinuuni, joka sijaitsee kulmassa, jonka suunnasta yllä oleva suunnitelma on kuvattu. Vasemman reunan vitriinikaapiston voisi korvata sopivalla vanhalla kalusteella. Keskilattialle olisi kiva saada joku saarekepöytä lisätasoksi ja sen yläpuolelle joku hieno lamppu.

Kodinkoneetkin vaikuttavat paljon keittiön ilmeeseen. Suunnitelmassa ne on integroitu, mutta voisin yhtä hyvin jättää ne näkyville. Sitä en vielä tiedä, haluanko ulkoasultaan modernit vai vanhaa jäljittelevät koneet. Smegin retrojääkaappi on pitkäaikainen haaveeni ja ehkä sekin vielä löytää paikkansa meidän keittiöstä...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Unelmista totta

Unelmiaan kannattaa tavoitella, sillä joskus ne muuttuvat todeksi. Minun unelmani vanhasta talosta on hyvin lähellä toteutumista: tarjouksemme hirsiunelmasta radan varressa hyväksyttiin!

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin tässä on uusi kotimme:
  
   

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Poimintoja talomarkkinoilta - vanhoja koulurakennuksia

 
Kojonperän koulu, Loimaa (rak.v. 1911)
Kuva Habita, Etuovi.com kohdenro 459359

Vanha koulurakennus on oiva vaihtoehto niille vanhojen talojen ystäville, jotka kaipaavat enemmän neliöitä. Itseänikin kiehtovat reilun kokoiset luokkahuoneet, jotka mahdollistaisivat avarat tilaratkaisut. Haasteena koulurakennuksissa on tietysti se, että niitä ei ole alkujaan suunniteltu asuinkäyttöön.

Meidän hakualueellamme on useampikin vanha hirsirakenteinen koulu myytävänä. Kaunein niistä on mielestäni yllä oleva Kojonperän koulu Loimaalla.
   
Tervamäen koulu, Sastamala (rak.v. 1904)
Kuva Vammalan Kiinteistönvälitys, Etuovi.com kohdenro 81607
    
 Salokunnan koulu, Sastamala (rak.v. 1930)
Kuva Vammalan Kiinteistönvälitys, Etuovi.com kohdenro 74081
        
Kapeen kylä, Terälahti, Tampere (rak. v. 1920)
Kuva Kiinteistövälitys Köyhä & Poika, Etuovi.com kohdenro 982016
    

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Pöljien Päivien ostosvinkki

   

Kaupungilla kulkiessa ei voi olla huomaamatta keltaisia muovikasseja - Stockmannilla on Hullut Päivät. Minäkin poikkesin pikaisesti ja tein huippulöydön: Akateemisesta Risto Vuolle-Apialan kirja Hirsityöt hintaan 9,90 euroa. Tämä siis Tampereella, mutta eiköhän muillakin paikkakunnilla ole sama valikoima.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Wanhaa arabiaa

  

Viimeisin villitykseni on Arabian 60-70-luvun iloisen väriset retrokupit, suurimpina suosikkina tietysti kaikki turkoosikuvioiset. Tämän sekalaisen seurakunnan hankin hiljattain Huuto.netistä. 

Tykkään vanhoista astioista, mutta olen vähän huono keräämään systemaattisesti yhtä tiettyä astiasarjaa, joten olen päättänyt haalia huvikumpu-tyyliin sekalaisen valikoiman samanhenkisiä kuppeja turkoosin, sinisen ja vihreän sävyissä.

Turkoosi Retikka on yksi mieluisimmista koristekuvioista ja toivon, että näitä kuppeja minulle etsiytyy useampia, vaikka en järjestelmällisesti aiokaan niitä metsästää.
     
     
Niin, ja minullehan voi tietty vinkata, jos kaapeissasi pyörii tarpeettomana kauniita retrokuppeja ;)

Ps. Mies näytti hirsiunelmalle vihreää valoa, eli meillä elellään hyvin jännittäviä aikoja...

torstai 31. maaliskuuta 2011

Voi 80-luku

  

1930 rakennettu ruutuikkunainen päärakennus lasikuisteineen ja ryhdikkäät hirsiset ulkorakennukset houkuttivat meidät katsomaan vanhaa maatilan talouskeskusta, johon oli jätetty vielä muutama hehtaari maatakin ympärille. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, eikö vain? Ja niinhän se onkin: päärakennus oli peruskorjattu ja laajennettu 1980-luvulla. Asia kerrottiin jo ilmoituksessa, mutta päätimme kuitenkin antaa talolle mahdollisuuden, koska paikka vaikutti muuten niin kiinnostavalta.

Yritin olla avoimin mielin, vaikka 80-luvun peruskorjaukset ovat yleensä minulle täydellinen turn-off. Toivoin löytäväni ruman kuoren alla piileskelevän kauniin vanhan talon, jonka voisin ottaa hoiviini ja kuoria esiin mineraalivillojen ja muovimattojen alta. Mutta sitä vanhaa kaunista taloa ei enää ollut jäljellä.
   

Ensimmäisenä silmiini osui talon päädyssä kaamea 80-lukulainen parveke, jota en ollut huomannut myynti-ilmoituksen kuvissa. Ikkunat oli vaihdettu uusiin. Ne koittivat jäljitellä vanhoja ruutuikkunoita ulkoikkunaan laitetulla rimoituksella, mutta ei tehdasvalmisteisissa ikkunoissa ole ikinä samaa tunnelmaa kuin vanhoissa käsintehdyissä.

Sisällä oli 80-luvun tyyliin vaihdettu kokopuiset peiliovet kevytrakenteisiin laakaoviin. Kaikki tulisijat oli purettu. Lattiat oli peitetty muovimatoilla. Vanhat portaat oli korvattu metallirunkoisilla avoportailla. Vain kaarevaksi sahatut oviaukot puuttuivat. Märkätilat olivat täyttä kasaritunnelmaa. 80-luku oli iskenyt myös ulkorakennuksiin, jotka oli sisältä levytetty ja muovimatotettu.

Kaiken kruunasi yläkerran aulassa kasa mineraalivillan riekaleita ja hiiren papanoita. Jos olette myymässä taloanne, suosittelen siivoamaan ainakin hiirenpapanat pois. Eivät meinaan tehneet ainakaan meihin kauppojen kannalta toivottavaa vaikutusta.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Designkopio

Latva-naulakko, design Mikko Laakkonen
Kuva AERO 

Tykkään yhdistellä sisustuksessa uutta ja vanhaa, ja vanha talo luo mielestäni upeat puitteet moderneille yksityiskohdille. Voi kuinka upealta Mikko Laakkosen Latva-naulakko näyttäisikään helmiponttipaneloitua seinää vasten...

Periaatteessa vastustan halpoja designkopioita, mutta koska en ole raskinut ostaa aitoa Latvaa, annoin itselleni luvan tehdä poikkeuksen sillä verukkeella, että alkuperäinen suunnittelija ei tässä tapauksessa menettänyt senttiäkään. Tämä halpakopio on meinaan tuttavan minulle valmistama yksittäiskappale:


Lopputulos ei ole yhtä siro kuin alkuperäinen naulakko, mutta näyttää kuitenkin luonnossa keveämmältä kuin kuvassa. Väri on vielä pohjamaalin vaaleanharmaa. Se hyvä puoli tässä halpatuotantomallissa on, että värivaihtoehtoja on yhtä monta kuin maalikaupan värikartassa :) Hintaa Latva-kopiolle tuli noin 150 euroa, jos mukaan lasketaan ammattimiehen käypä tuntipalkka. 

Lupaan ja vannon, että joku päivä minä vielä ostan aidon Latva-naulakon ja kannan oman korteni kekoon kotimaisen suunnittelun tukemisessa. Siihen asti naulakon virkaa saa hoitaa tämä halpa designkopio.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Vanhoja rautatiekiinteistöjä myytävänä

    
Työt on haitanneet harrastuksia, ja blogi on viettänyt hetken hiljaiseloa, kun olen uuden työpaikan myötä totutellut uusiin arkirutiineihin.

Talojahdissa ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Uusia kiinnostavia kohteita ei ole talomarkkinoilla tullut vastaan. Parista kohteesta meihin on otettu yhteyttä: toisen hylkäsimme heti, koska se oli liian kaukana, ja toisesta odotamme lisätietoja. Maaliskuun loppu ja tärkeä päätös hirsiunelman suhteen lähestyy...

Senaatti-kiinteistöt, joka on viime vuosina myynyt entisiä rautatiekiinteistöjä, on laittanut muutaman uuden kohteen myyntiin. Valitettavasti joukossa ei ollut mitään meille sopivaa. Kannattaa muuten käydä katsomassa, jos vaan vanhat talot yhtään kiinnostaa. Vanhoissa asemarakennuksissa on todella upeita yksilöitä, kuten alla oleva Huutokosken asema Joroisilla Varkauden kupeessa. Myös kauniit Orismalan asema Isokyröstä ja Mynämäen asema olivat myytävien listalla.
   
Huutokosken asema
    
Orismalan asema

Mynämäen asema
Kuva Senaatti-kiinteistöt
    

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Myytävänä vanha maalaistalo Pirkanmaalla

  
 
Maaseudulla, reilun 50 kilometrin päässä Tampereen keskustasta on myytävänä vanha, kunnostusta kaipaava maalaistalo pihapiireineen. Talo on reilun kokoinen ja siinä on omistajan kertoman mukaan pirtin, salin, keittiön ja ruokasalin lisäksi neljä huonetta. Talon rakentamisvuodesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta siinä on ehtinyt asua jo useita sukupolvia. Talo on ollut tyhjillään 1990-luvun alkupuolelta asti ja vaatii perusteellisen remontin. Omistajan arvion mukaan sisätilat on ehkä purettava kokonaan ja rakennettava uudestaan. Kuvien perusteella talon runko näyttäisi kuitenkin olevan hyvin ryhdissään. Talo on päällepäin tosi kaunis ja siinä on säilynyt vanhoja yksityiskohtia, kuten ovet ja ikkunat. Talon kanssa samalla tontilla, mutta omassa pihapiirissään sijaitsee uudempi asuinrakennus. Mielestäni tässä talossa olisi remonttia pelkäämättömälle vanhojen talojen ystävälle valtavasti potentiaalia upeaksi kodiksi.

Taloa tarjottiin meille ja kerroinkin siitä Unohdetusta unelmaksi -postauksessa, mutta harkittuamme asiaa asetimme toisen kohteen etusijalle. Sovin talon omistajan kanssa, että laitan talon myynti-ilmoituksen tänne blogiini, jos tätä kautta talolle löytyisi uusi, vanhaa taloa arvostava omistaja, joka olisi kiinnostunut kunnostamaan talon.

Lisätietoja voi kysellä minulta sähköpostitse osoitteella unelmavanhastatalosta(at)gmail.com.

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Projekti Vitriini - osa 1

    
Pentikin Monaco-vitriini uustuotantoa

Olipa ihana viikonloppu! Lauantaina vierailtiin ystävien luona maalla. Tämän ystäväpariskunnan ansiosta mekin olemme uskaltautuneet lähteä toteuttamaan omaa unelmaamme vanhasta talosta. Saimme viime kesänä seurata, kuinka tämä meidän kaltaisemme nuori, lapseton pari toteutti oman unelmansa, osti vanhan kauniin maalaistalon pihapiireineen ja muutti kaupungin keskustan tuntumasta maalle. Silloin tajusimme, että meidänkin unelmamme on ulottuvillamme, kun vaan uskallamme tavoitella sitä ja siirtyä unelmoinnista käytännön toteutukseen. Iso kiitos siis heille inspiraatiosta!

Sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa käymään Metsänkylän navetalla, Hämeenlinnan kupeessa, kun lähdimme ostamaan minulle uutta työstettävää ikkunan kunnostus -kurssille. Navetta oli aivan ihana paikka täynnä toinen toistaan upeampia aarteita! Olisin saanut kulutettua vaikka kuinka kauan aikaa kaiken vanhan ihasteluun, mutta aikataulu oli tiukka, joten jouduin tällä kertaa keskittymään vain sopivien ikkunoiden etsintään. Paikan hintataso oli melko korkea, mutta toisaalta esimerkiksi ikkunoissa valikoima oli niin kattava, että sopivien ikkunoiden löytäminen oli melko vaivatonta verrattuna siihen, että niitä olisi koittanut etsiä kirpputoreilta tai vanhan tavaran liikkeistä.

Koska minulla ei vielä ole oman talon ikkunoita kunnostettavaksi, täytyy ikkunan kunnostus -kurssille keksiä muita projekteja. Uutena projektina päätin kunnostaa isot ruutuikkunat vitriinin oviksi. Idea lähti aikanaan sisustuslehdestä bongaamastani vitriinistä, joka oli rakennettu vanhan ikkunan ympärille. Sitten näin Katjan Päivänpesän elämää -blogissa aivan ihanan moniruutuisista ikkunoista tehdyn vitriinin ja halusin tehdä samankaltaisen, mutta korkeamman., kuten ylimmän kuvan vitriini, joka bongasin hiljattain Pentikin valikoimista. Haussa oli siis kapea ja korkea, vähintään kymmenruutuinen ikkunapari. 
    

Lähimmäs oikeaa osui tämä 8-ruutuinen ikkunapari, mutta ikkunat olivat ihan liian matalat, noin 150 senttiset kun halusin lähemmäs parimetriset. Ikkunaparin hintakin oli sen verran korkea, että päätin muuttaa suunnitelmaa ja jättää ison vitriinin odottamaan juuri oikeanlaisia ikkunoita. (Tai jos en malta odottaa, ostan vitriinin valmiina vaikkapa Pentikiltä...)
   

Ostin seuraavaksi projektiksi kuvan matalamman, noin metrin korkuisen ikkunaparin, josta tulee ovet joko pieneen, omilla jaloilla seisovaan vitriiniin tai vanhantyylisen astiakaapin yläosaan. Poistuessamme navetalta bongasin vitriinin, jonka ovissa oli juuri samanlainen ruutujako kuin ostamissani ikkunoissa. Jotain tällaista on siis suunnitteilla.
    

Ps. Koska odottavan aika tuntuu niin mahdottoman pitkälle, halusin asettaa aikataulun meidän (miehen) talopohdinnalle. Sovimme hirsiunelman omistajien kanssa tekevämme päätöksen tämän kuun loppuun mennessä...

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Kirppistelyä

    
Kirppareilla tulee kierreltyä ihan liian harvoin, vaikka rakastan vanhoja tavaroita. Vanhoissa tavaroissa näkyy viehättävästi eletty elämä, ja on hauska antaa mielikuvituksen lentää, ja kuvitella, millainen tarina tavaran taakse kätkeytyy. Ekologisistakin syistä haluaisin ostaa enemmän tavaroita käytettyinä, mutta mukavuudenhalu saa usein valitsemaan "uuden tavaran kaupan" kirpparin sijasta. On vaan niin paljon mutkattomampaa kävellä liikkeeseen, jossa kaikki tavarat ovat siistejä ja hienosti esille aseteltuja. Olen muutenkin vähän huono shoppailemaan ja käyn harvoin kiertelemässä kaupoissa ihan huvin vuoksi. Kirpparille täytyy aina lähteä ihan erilaisella asenteella: kirpparikiertely on aarteenmetsästystä.

Monissa blogeissa esitellyt ihanat kirppislöydöt ovat saaneet minutkin haikailemaan aarrejahtiin, ja tänään lähdin  vihdoin pitkästä aikaa kirppistelemään. Alku meni hyvin, ja olin hintatietoinen ja harkitseva. Mutta sitten tuli vastaan pöytä, jossa oli iso kasa vanhoja aterimia ja homma karkasi lapasesta :)
   
   
Aterinkasasta lähti lopulta mukaan kaksi settiä haarukoita ja ihanat pienenpienet lusikat,  joilla mies joutuu tästä lähin syömään kaikki jälkkärit ;) Samasta pöydästä löytyi Made in China -peltitarjottimien seasta myös yksi pieni hopeinen tarjotin. Emalikattila oli niin kauniin vihreä ja kahvan kolhua lukuunottamatta tosi hyväkuntoinen, että pakko se oli ostaa, vaikka 15 euron hinta kirpaisikin. Oli se sentään kuitenkin melkein puolet halvempi kuin muut näkemäni emalikattilat. Jonkun entisen kirjakerholaisen pöydästä löytyi vielä priimakuntoinen fiilistelykirja Huvilan hengessä. Toiselta kirpparilta ostin vielä Järvenpään Alumiinitehtaan kakkuvuoan eurolla. Se taisikin olla päivän ainoa järkiostos :)

Kivaa oli, toivottavasti tulee lähdettyä pian uudestaan. Olen ihan tyytyväinen hankintoihin, vaikka tiedän innostuksissani maksaneeni melko kovia hintoja. Ehkä se malttikin kasvaisi, kun kävisi useammin... Voi kun olisi enemmän niitä perinteisiä kirppareita, joissa pääsisi tinkaamaan myyjän kanssa.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Märkätila vanhaan taloon

Museovirasto on lisännyt korjauskorttisarjaan ajanmukaiset ohjeet märkätilan rakentamisesta vanhaan taloon. Korjauskortti nro 25 Märkätila vanhaa taloon löytyy Museoviraston sivuilta.

Pesänrakennusta

Yksi varma kevään merkki auringonpaisteen lisäksi on minuun iskevä pesänrakennusvimma. Keväisin tulee kaikkein innokkaimmin seurattua sisustuliikkeiden tarjontaa - ja myös kaikkein helpoiten ostettua kaikkea uutta ja ihanaa ja ei aina ehkä niin tarpeellista... 

Olen aivan mahdoton tavarahamsteri ja koitan pitää tavaramäärän jotenkin kurissa kieltämällä itseltäni koriste-esineiden ostamisen. Suuntaan ostointoni siis käyttötavaroihin ja minulla onkin melko kattava valikoima esimerkiksi turkooseja pyyhkeitä. Ja astioita ei kai koskaan voi olla liikaa :) Tänä keväänä koitan pitää mielessä, että edessä on kodin vaihto, ja olisi syytä vähän säästää, kun uuteen kotiin on kuitenkin sitten aikanaan hankittava yhtä sun toista. Muuttaminenkin olisi mutkattomampaa pienemmällä tavaamäärällä, joten harkitsen jopa suursiivousta tavaravarastoihini.

Indiska on yksi suosikkini sisustusliikkeistä. Tykkään kovasti Indiskan värikkäästä oriental-tyylistä ja sieltä löytyy ihania piristäviä väripilkkuja sisustukseen. Pari päivää sitten ostin sieltä kauniin keväisen pöytäliinan ja voi olla, että myöhemmin meille muuttavat myös nämä tyynyt samassa kuosissa...
    
  Saphire-tyyny
Kuva Indiska 
   
Kattauksissa tykkään sekoitella erilaisia astioita. Indiskassa oli huikean hienot värikkäät kahvikupit.
    
Loretina-kuppi
Kuva Indiska 


sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Talounelmia, hevosunelmia ja pientä juhlaa

    

Kuvittelen itseni jo asumaan upeaan hirsitaloon radan varressa; sijoittelen mielessäni meidän huonekaluja paikoilleen, suunnittelen remontteja, valitsen maaleja ja tapetteja ja silmäilen sisustuslehdistä taloon sopivia sisustusideoita. Tuntuu, että olen löytänyt uuden kotini ja toivon sormet ja varpaat ristissä ja peukut pystyssä, että mies asiaa harkittuaan pääty kanssani samalle kannalle. Ette usko, kuinka vaikea on antaa toiselle harkintarauha, kun kokoajan tekisi mieli hihkua ja hehkuttaa talon upeutta.

Talounelmaan kytkeytyy toinen pitkäaikainen haaveeni: oma hevonen. Oikean talon löytyminen on tärkeintä, mutta toivon, että uuden kodin sijainti mahdollistaisi hevosen hankkimisen. Jotta tallimatkoihin ei kulu aikaa, haluan hevosen joko omaan pihaan tai kodin välittömään läheisyyteen. Unelmatalossani ei ole riittävän suurta tonttia hevosen pitoon, mutta naapurissa on talli ja keittiön ikkunasta voi ihailla ulkoilevia hevosia. Soittelin muutama päivä sitten tallin omistajalle ja kyselin mahdollisuutta sijoittaa hevonen hänen talliinsa. Tilaa kuulemma on ja muutenkin omistaja suhtautui hyvin positiivisesti ehdotukseeni. Viime päivät olenkin talounelmoinnin lisäksi surffannut ahkeraan netin hevossivuilla.

Meillä on ollut myös aihetta pieneen juhlaan: sain uuden työpaikan :) Juhlan kunniaksi haettiin ruokaa lempiravintolastani Marusekistä ja jälkkäriksi herkuteltiin Suklaamarenki-blogin innoittamana suklaa-suolapähkinäkakulla, jonka resepti löytyy Jotain Sinistä-blogista.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Pökköä pesään ja lämpöä tupaan

Eli pitkä pohdinta erilaisista lämmitysmuodoista.

Pitkään jatkunut pakkanen panee miettimään, kuinka oman vanhan talon saisi sitten aikanaan pysymään kätevimmin lämpimänä. Villasukat kuuluvat tietty vanhassa talossa asiaan, mutta olisi mukava, jos talvella ei tarvitsisi pitää toppatakkia sisällä. Vannoutunein perinnerakentaja valitsee tietysti perinteisen puulämmityksen, mutta koska arkielämä on nykyään niin erilaista kuin sata vuotta sitten, omasta mielestäni paras ratkaisu olisi vanhan ja uuden lämmitystekniikan liitto, jossa muistetaan huomioida vanhan talon ominaispiirteet.

(klikkaa alta Lisätietoja lukeaksesi koko tekstin)

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Mietintää, pohdintaa, harkintaa...

Talokauppa taitaa useimmiten olla kompromissiratkaisu, jossa tavoitellaan parasta mahdollista tasapainoa hyvien ja huonojen puolten välille. 

Unohdetusta unelmaksi -kirjoituksessa esittelemäni talo on muutaman saamani ulkokuvan perusteella hyvinkin ryhdissään ja mitä todennäköisimmin korjaamalla siitä saisi upean talon. Lisäksi pihapiirissä on hieno iso hirsinavetta. Mutta tontti onkin pienempi kuin maaseudulla haluaisimme, eikä siinä olisi tilaa hevoselle.

Jugend-talo, joka sai meidät pohtimaan historian hintaa, on aivan upea, sisäänmuuttokunnossa ja sijaitsee ihanalla tontilla palveluiden läheisyydessä. Mutta talo on kalliimpi kuin mitä haluaisimme taloon laittaa rahaa.
    
Hirsiunelma radan varressa pitää edelleen minun listallani ykkössijaa. Talo on suuri, kaunis, vankasti rakennettu ja sijaitsee suojaisalla tontilla. Hevoselle olisi ilmeisesti mahdollista saada tallipaikka naapurista. Mutta talon vieressä kulkee junanrata eikä talo ole siksi vielä saanut miehen hyväksyntää.

Aina on joku mutta.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Tunnustus

Sain ihka ensimmäisen tunnustukseni Susannalta Susannan Työhuone -blogista. Kiitos paljon!
   

The Gorgeous Blogger -tunnustuksen saajan tulee vastata viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tunnustus eteenpäin viidelle blogille.

Milloin aloitit blogisi?
Lokakuussa 2010.
Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Kirjoitan blogissa pitkäaikaisen unelmani, oman vanhan talon etsinnästä. Lisänä on pohdintaa perinnerakentamisesta ja sisustusjuttuja.
Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Blogi kertoo minun matkastani kohti omaa unelmaani, joten toista samanlaista ei pitäisi olla :)
Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Sain inspiraation oman blogin pitämiseen kaikista kauniista sisustus- ja remppablogeista, joita olen seurannut Halusin tallentaa muistoja jännittävästä talonetsinnästä ja kirjata ylös perinnerakentamisjuttuja ja hyviä sisustusideoita. Lisäksi halusin tavoittaa samanhenkisiä, vanhojen talojen vaalimisesta kiinnostuneita ihmisiä, joiden kanssa vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.
Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Itse ihailen kovasti blogeja, joissa on paljon kauniita valokuvia. Toivoisin siis, että oppisin paremmaksi valokuvaajaksi ja saisin myös oman blogini kuvitettua kauniilla otoksilla. Ensinnä täytyisi kai opetella kantamaan aina kameraa mukana...

On vaikea valinta kaikista ihanista lukemistani blogeista viittä, joille antaa tunnustus, sillä  mielestäni kaikki ansaitsisivat sen. Valitsen tähän nyt kuitenkin viisi, jotka ovat jokainen omalla tavallaan minua inspiroineet.

Päivänpesän elämää  - upeasti vanhaan henkeen kunnostettu hirsitalo ja kaunis sisustus, paljon hyvää tietoa elämästä vanhassa talossa

Suklaamarenki - mahtavia valokuvia, ihana tapa yhdistää väripilkkuja vaaleaan sisustukseen

Rekous - kauniin vanhan hirsitalon remonttia ja sisustamista, paljon tietoa perinnerakentamisesta

Niinan unelmia - ihanan elämänmakuinen blogi ja värikkäitä sisustusjuttuja

Pilvitarhan paja - minulle ihan tuore blogituttavuus, mutta lumouduin heti värikkäistä kuvista