Voi 80-luku

  

1930 rakennettu ruutuikkunainen päärakennus lasikuisteineen ja ryhdikkäät hirsiset ulkorakennukset houkuttivat meidät katsomaan vanhaa maatilan talouskeskusta, johon oli jätetty vielä muutama hehtaari maatakin ympärille. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, eikö vain? Ja niinhän se onkin: päärakennus oli peruskorjattu ja laajennettu 1980-luvulla. Asia kerrottiin jo ilmoituksessa, mutta päätimme kuitenkin antaa talolle mahdollisuuden, koska paikka vaikutti muuten niin kiinnostavalta.

Yritin olla avoimin mielin, vaikka 80-luvun peruskorjaukset ovat yleensä minulle täydellinen turn-off. Toivoin löytäväni ruman kuoren alla piileskelevän kauniin vanhan talon, jonka voisin ottaa hoiviini ja kuoria esiin mineraalivillojen ja muovimattojen alta. Mutta sitä vanhaa kaunista taloa ei enää ollut jäljellä.

   

Ensimmäisenä silmiini osui talon päädyssä kaamea 80-lukulainen parveke, jota en ollut huomannut myynti-ilmoituksen kuvissa. Ikkunat oli vaihdettu uusiin. Ne koittivat jäljitellä vanhoja ruutuikkunoita ulkoikkunaan laitetulla rimoituksella, mutta ei tehdasvalmisteisissa ikkunoissa ole ikinä samaa tunnelmaa kuin vanhoissa käsintehdyissä.

Sisällä oli 80-luvun tyyliin vaihdettu kokopuiset peiliovet kevytrakenteisiin laakaoviin. Kaikki tulisijat oli purettu. Lattiat oli peitetty muovimatoilla. Vanhat portaat oli korvattu metallirunkoisilla avoportailla. Vain kaarevaksi sahatut oviaukot puuttuivat. Märkätilat olivat täyttä kasaritunnelmaa. 80-luku oli iskenyt myös ulkorakennuksiin, jotka oli sisältä levytetty ja muovimatotettu.

Kaiken kruunasi yläkerran aulassa kasa mineraalivillan riekaleita ja hiiren papanoita. Jos olette myymässä taloanne, suosittelen siivoamaan ainakin hiirenpapanat pois. Eivät meinaan tehneet ainakaan meihin kauppojen kannalta toivottavaa vaikutusta.

Designkopio

Latva-naulakko, design Mikko Laakkonen

Kuva AERO 

Tykkään yhdistellä sisustuksessa uutta ja vanhaa, ja vanha talo luo mielestäni upeat puitteet moderneille yksityiskohdille. Voi kuinka upealta Mikko Laakkosen Latva-naulakko näyttäisikään helmiponttipaneloitua seinää vasten...

Periaatteessa vastustan halpoja designkopioita, mutta koska en ole raskinut ostaa aitoa Latvaa, annoin itselleni luvan tehdä poikkeuksen sillä verukkeella, että alkuperäinen suunnittelija ei tässä tapauksessa menettänyt senttiäkään. Tämä halpakopio on meinaan tuttavan minulle valmistama yksittäiskappale:

Lopputulos ei ole yhtä siro kuin alkuperäinen naulakko, mutta näyttää kuitenkin luonnossa keveämmältä kuin kuvassa. Väri on vielä pohjamaalin vaaleanharmaa. Se hyvä puoli tässä halpatuotantomallissa on, että värivaihtoehtoja on yhtä monta kuin maalikaupan värikartassa :) Hintaa Latva-kopiolle tuli noin 150 euroa, jos mukaan lasketaan ammattimiehen käypä tuntipalkka. 

Lupaan ja vannon, että joku päivä minä vielä ostan aidon Latva-naulakon ja kannan oman korteni kekoon kotimaisen suunnittelun tukemisessa. Siihen asti naulakon virkaa saa hoitaa tämä halpa designkopio.

Vanhoja rautatiekiinteistöjä myytävänä

    

Työt on haitanneet harrastuksia, ja blogi on viettänyt hetken hiljaiseloa, kun olen uuden työpaikan myötä totutellut uusiin arkirutiineihin.

Talojahdissa ei ole tapahtunut mitään merkittävää. Uusia kiinnostavia kohteita ei ole talomarkkinoilla tullut vastaan. Parista kohteesta meihin on otettu yhteyttä: toisen hylkäsimme heti, koska se oli liian kaukana, ja toisesta odotamme lisätietoja. Maaliskuun loppu ja tärkeä päätös hirsiunelman suhteen lähestyy...

Senaatti-kiinteistöt, joka on viime vuosina myynyt entisiä rautatiekiinteistöjä, on laittanut muutaman uuden kohteen myyntiin. Valitettavasti joukossa ei ollut mitään meille sopivaa. Kannattaa muuten käydä katsomassa, jos vaan vanhat talot yhtään kiinnostaa. Vanhoissa asemarakennuksissa on todella upeita yksilöitä, kuten alla oleva Huutokosken asema Joroisilla Varkauden kupeessa. Myös kauniit Orismalan asema Isokyröstä ja Mynämäen asema olivat myytävien listalla.

   

Huutokosken asema

Kuva Senaatti kiinteistöt 

    

Orismalan asema

Kuva Senaatti-kiinteistöt

Mynämäen asema
Kuva Senaatti-kiinteistöt
    

Myytävänä vanha maalaistalo Pirkanmaalla

  

 

Maaseudulla, reilun 50 kilometrin päässä Tampereen keskustasta on myytävänä vanha, kunnostusta kaipaava maalaistalo pihapiireineen. Talo on reilun kokoinen ja siinä on omistajan kertoman mukaan pirtin, salin, keittiön ja ruokasalin lisäksi neljä huonetta. Talon rakentamisvuodesta ei ole tarkkaa tietoa, mutta siinä on ehtinyt asua jo useita sukupolvia. Talo on ollut tyhjillään 1990-luvun alkupuolelta asti ja vaatii perusteellisen remontin. Omistajan arvion mukaan sisätilat on ehkä purettava kokonaan ja rakennettava uudestaan. Kuvien perusteella talon runko näyttäisi kuitenkin olevan hyvin ryhdissään. Talo on päällepäin tosi kaunis ja siinä on säilynyt vanhoja yksityiskohtia, kuten ovet ja ikkunat. Talon kanssa samalla tontilla, mutta omassa pihapiirissään sijaitsee uudempi asuinrakennus. Mielestäni tässä talossa olisi remonttia pelkäämättömälle vanhojen talojen ystävälle valtavasti potentiaalia upeaksi kodiksi.

Taloa tarjottiin meille ja kerroinkin siitä Unohdetusta unelmaksi -postauksessa, mutta harkittuamme asiaa asetimme toisen kohteen etusijalle. Sovin talon omistajan kanssa, että laitan talon myynti-ilmoituksen tänne blogiini, jos tätä kautta talolle löytyisi uusi, vanhaa taloa arvostava omistaja, joka olisi kiinnostunut kunnostamaan talon.

Lisätietoja voi kysellä minulta sähköpostitse osoitteella unelmavanhastatalosta(at)gmail.com.

Projekti Vitriini - osa 1

    

Pentikin Monaco-vitriini uustuotantoa

Olipa ihana viikonloppu! Lauantaina vierailtiin ystävien luona maalla. Tämän ystäväpariskunnan ansiosta mekin olemme uskaltautuneet lähteä toteuttamaan omaa unelmaamme vanhasta talosta. Saimme viime kesänä seurata, kuinka tämä meidän kaltaisemme nuori, lapseton pari toteutti oman unelmansa, osti vanhan kauniin maalaistalon pihapiireineen ja muutti kaupungin keskustan tuntumasta maalle. Silloin tajusimme, että meidänkin unelmamme on ulottuvillamme, kun vaan uskallamme tavoitella sitä ja siirtyä unelmoinnista käytännön toteutukseen. Iso kiitos siis heille inspiraatiosta!

Sunnuntaina pääsin ensimmäistä kertaa käymään Metsänkylän navetalla, Hämeenlinnan kupeessa, kun lähdimme ostamaan minulle uutta työstettävää ikkunan kunnostus -kurssille. Navetta oli aivan ihana paikka täynnä toinen toistaan upeampia aarteita! Olisin saanut kulutettua vaikka kuinka kauan aikaa kaiken vanhan ihasteluun, mutta aikataulu oli tiukka, joten jouduin tällä kertaa keskittymään vain sopivien ikkunoiden etsintään. Paikan hintataso oli melko korkea, mutta toisaalta esimerkiksi ikkunoissa valikoima oli niin kattava, että sopivien ikkunoiden löytäminen oli melko vaivatonta verrattuna siihen, että niitä olisi koittanut etsiä kirpputoreilta tai vanhan tavaran liikkeistä.

Koska minulla ei vielä ole oman talon ikkunoita kunnostettavaksi, täytyy ikkunan kunnostus -kurssille keksiä muita projekteja. Uutena projektina päätin kunnostaa isot ruutuikkunat vitriinin oviksi. Idea lähti aikanaan sisustuslehdestä bongaamastani vitriinistä, joka oli rakennettu vanhan ikkunan ympärille. Sitten näin Katjan Päivänpesän elämää -blogissa aivan ihanan moniruutuisista ikkunoista tehdyn vitriinin ja halusin tehdä samankaltaisen, mutta korkeamman., kuten ylimmän kuvan vitriini, joka bongasin hiljattain Pentikin valikoimista. Haussa oli siis kapea ja korkea, vähintään kymmenruutuinen ikkunapari. 

    

Lähimmäs oikeaa osui tämä 8-ruutuinen ikkunapari, mutta ikkunat olivat ihan liian matalat, noin 150 senttiset kun halusin lähemmäs parimetriset. Ikkunaparin hintakin oli sen verran korkea, että päätin muuttaa suunnitelmaa ja jättää ison vitriinin odottamaan juuri oikeanlaisia ikkunoita. (Tai jos en malta odottaa, ostan vitriinin valmiina vaikkapa Pentikiltä...)

   

Ostin seuraavaksi projektiksi kuvan matalamman, noin metrin korkuisen ikkunaparin, josta tulee ovet joko pieneen, omilla jaloilla seisovaan vitriiniin tai vanhantyylisen astiakaapin yläosaan. Poistuessamme navetalta bongasin vitriinin, jonka ovissa oli juuri samanlainen ruutujako kuin ostamissani ikkunoissa. Jotain tällaista on siis suunnitteilla.

    

Ps. Koska odottavan aika tuntuu niin mahdottoman pitkälle, halusin asettaa aikataulun meidän (miehen) talopohdinnalle. Sovimme hirsiunelman omistajien kanssa tekevämme päätöksen tämän kuun loppuun mennessä...

Kirppistelyä

    

Kirppareilla tulee kierreltyä ihan liian harvoin, vaikka rakastan vanhoja tavaroita. Vanhoissa tavaroissa näkyy viehättävästi eletty elämä, ja on hauska antaa mielikuvituksen lentää, ja kuvitella, millainen tarina tavaran taakse kätkeytyy. Ekologisistakin syistä haluaisin ostaa enemmän tavaroita käytettyinä, mutta mukavuudenhalu saa usein valitsemaan "uuden tavaran kaupan" kirpparin sijasta. On vaan niin paljon mutkattomampaa kävellä liikkeeseen, jossa kaikki tavarat ovat siistejä ja hienosti esille aseteltuja. Olen muutenkin vähän huono shoppailemaan ja käyn harvoin kiertelemässä kaupoissa ihan huvin vuoksi. Kirpparille täytyy aina lähteä ihan erilaisella asenteella: kirpparikiertely on aarteenmetsästystä.

Monissa blogeissa esitellyt ihanat kirppislöydöt ovat saaneet minutkin haikailemaan aarrejahtiin, ja tänään lähdin  vihdoin pitkästä aikaa kirppistelemään. Alku meni hyvin, ja olin hintatietoinen ja harkitseva. Mutta sitten tuli vastaan pöytä, jossa oli iso kasa vanhoja aterimia ja homma karkasi lapasesta :)

   

   

Aterinkasasta lähti lopulta mukaan kaksi settiä haarukoita ja ihanat pienenpienet lusikat,  joilla mies joutuu tästä lähin syömään kaikki jälkkärit ;) Samasta pöydästä löytyi Made in China -peltitarjottimien seasta myös yksi pieni hopeinen tarjotin. Emalikattila oli niin kauniin vihreä ja kahvan kolhua lukuunottamatta tosi hyväkuntoinen, että pakko se oli ostaa, vaikka 15 euron hinta kirpaisikin. Oli se sentään kuitenkin melkein puolet halvempi kuin muut näkemäni emalikattilat. Jonkun entisen kirjakerholaisen pöydästä löytyi vielä priimakuntoinen fiilistelykirja Huvilan hengessä. Toiselta kirpparilta ostin vielä Järvenpään Alumiinitehtaan kakkuvuoan eurolla. Se taisikin olla päivän ainoa järkiostos :)

Kivaa oli, toivottavasti tulee lähdettyä pian uudestaan. Olen ihan tyytyväinen hankintoihin, vaikka tiedän innostuksissani maksaneeni melko kovia hintoja. Ehkä se malttikin kasvaisi, kun kävisi useammin... Voi kun olisi enemmän niitä perinteisiä kirppareita, joissa pääsisi tinkaamaan myyjän kanssa.

Märkätila vanhaan taloon

Museovirasto on lisännyt korjauskorttisarjaan ajanmukaiset ohjeet märkätilan rakentamisesta vanhaan taloon. Korjauskortti nro 25 Märkätila vanhaa taloon löytyy Museoviraston sivuilta.

Pesänrakennusta

Yksi varma kevään merkki auringonpaisteen lisäksi on minuun iskevä pesänrakennusvimma. Keväisin tulee kaikkein innokkaimmin seurattua sisustuliikkeiden tarjontaa - ja myös kaikkein helpoiten ostettua kaikkea uutta ja ihanaa ja ei aina ehkä niin tarpeellista... 

Olen aivan mahdoton tavarahamsteri ja koitan pitää tavaramäärän jotenkin kurissa kieltämällä itseltäni koriste-esineiden ostamisen. Suuntaan ostointoni siis käyttötavaroihin ja minulla onkin melko kattava valikoima esimerkiksi turkooseja pyyhkeitä. Ja astioita ei kai koskaan voi olla liikaa :) Tänä keväänä koitan pitää mielessä, että edessä on kodin vaihto, ja olisi syytä vähän säästää, kun uuteen kotiin on kuitenkin sitten aikanaan hankittava yhtä sun toista. Muuttaminenkin olisi mutkattomampaa pienemmällä tavaamäärällä, joten harkitsen jopa suursiivousta tavaravarastoihini.

Indiska on yksi suosikkini sisustusliikkeistä. Tykkään kovasti Indiskan värikkäästä oriental-tyylistä ja sieltä löytyy ihania piristäviä väripilkkuja sisustukseen. Pari päivää sitten ostin sieltä kauniin keväisen pöytäliinan ja voi olla, että myöhemmin meille muuttavat myös nämä tyynyt samassa kuosissa...

    

  Saphire-tyyny

Kuva Indiska 

   

Kattauksissa tykkään sekoitella erilaisia astioita. Indiskassa oli huikean hienot värikkäät kahvikupit.

    

Loretina-kuppi

Kuva Indiska