Väliaikaista

   

   

Välipäivät on syöty, löhöilty, syöty, katsottu elokuvia, syöty, ulkoiltu upeassa talvisäässä järven jäällä ja tehty lumienkeleitä. Niin ja syöty :) Loma tuntuu aina yhtä ihanalta, mutta vain siksi, että se on väliaikaista.

Vuosi vaihtuu samoissa rennoissa merkeissä, mutta uusi vuosi tuo mukanaan uuden alun. Meillä ei tehdä varsinaisia uudenvuodenlupauksia, vaan uusi vuosi aloitetaan eräänlaisella puhdistautumisella: herkuttomalla tammikuulla - herkkusuiden vastine tipattomalle tammikuulle. Melkoinen koetus, mutta sen kestää, kun tietää, että se on vain väliaikaista.

Nyt kun uuden kodin etsintä on meneillään, on nykyinen koti alkanut tuntua väliaikaiselta. Suuri osa joulukoristeistakin jäi laatikkoon odottamaan seuraavaa joulua. Sisustamisen sijaan suunnittelen jo asunnon stailausta myyntiä varten. 

Uutta vuotta odotellaan täällä siis väliaikaisissa tunnelmissa. Vanhasta talosta unelmoidaan lisää ensi vuonna.

Mukavaa vuodenvaihdetta ja kaikkea ihanaa uudelle vuodelle!

Nauttikaa joka hetkestä, sillä kaikki on vaan väliaikaista.

Joulun odotusta 24/24

   

Viimeinen pellillinen joulutorttuja on otettu uunista ja aatonaatto on vaihtunut aatoksi. Tunnelma on taianomainen - se on joulu nyt. Jos tässä vielä hetken istuisi hiljaisuudessa ja nauttisi joulutunnelmasta ennen nukkumaanmenoa.

Unelma Vanhasta Talosta hiljentyy joulunviettoon.

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

Joulun odotusta 22/24

   

   

Tänään kävin pyörähtämässä Tampereen joulumarkkinoilla ja ostin sieltä itselleni joululahjan: upean huovutetun seinätekstiilin. En vain voinut vastustaa sen ihania värejä. Seinätekstiilin on tehnyt Helvi Juujärvi, jonka töitä voitte käydä ihastelemassa osoitteessa www.helvijuujarvi.com.

Joulun odotusta 21/24

    

Kuva CDON.com

Kolme yötä jouluun on... Blogi on viettänyt pari päivää hiljaiseloa, kun olen touhuillut joulujuttuja ja iltaisin on ollut pää niin tyhjä, ettei ole keksinyt mitään sanottavaa. Vielä olisi tehtävälistalla siivoilua ja jouluherkkujen leivontaa ennenkuin rauhoitutaan joulunviettoon. Tykkään leipoa vasta aatonaattona - silläkin uhalla, että tulee hoppu -, jotta leivonnaiset ovat tuoreita joulupöydässä.

Meillä on suunnitteilla kahden aikuisen rento kotijoulu, johon kuuluu perinteisten jouluruokien lisäksi paljon suklaata ja kasa elokuvia. Aattona katsotaan ainakin oma joulusuosikkini, jokavuotiseksi perinteeksi muodostunut Napapiirin Pikajuna (The Polar Express). Tämän vuoden uutuuksista testataan tottakai Saiturin joulu (A Christmas Carol). Elokuvalla on sama ohjaaja kuin Napapiirin Pikajunalla, joten odotukset ovat korkealla.

Kuva CDON.com

Tsemppiä loppukiriin kaikille teille, joilla on vielä jouluvalmisteluja tehtävänä!

Joulun odotusta 17/24

 

 

Joululahjat on nyt kutakuinkin ostettu. Ostosreissulla hankin myös täydennystä askartelutarvikkeisiin ja huomenna olisi tarkoitus askarrella joulujuttuja.

    
Tänään innostuin askartelemaan digitaalisesti ja tein kokeeksi pari blogitaustaa. Värinä tietysti turkoosi. Ensimmäisessä taustana kankaasta ottamani valokuva ja toiseen piirtelin polkadotseja. Mitä mieltä olette? Minussa on vähän nörtin vikaa ja näprään mielelläni tietokoneella. Oli kiva pitkästä aikaa vähän leikkiä kuvankäsittelyohjelmalla. En ole vielä ihan tyytyväinen aikaansaannoksiini, joten taustakokeiluja on varmasti tiedossa lisää. Älkää siis ihmetelkö, jos täällä ulkoasu vähän elää :)

Joulun odotusta 16/24

 

Kuvat Suurikuu.fi

  

Jotta tämän blogin varsinainen tarkoitus ei joulua odottaessa unohtuisi, niin tähän väliin pari kirjavinkkiä. Lainasin kirjastosta joulunpyhiksi Risto Vuolle-Apialan kirjat Hirsitalo ja Hirsitalon Kunnostaminen. Pikaisella selailulla molemmat vaikuttavat tuhdeilta tietopaketeilta. Tarkemmat arviot luvassa sitten joulun jälkeen, kun olen ehtinyt perehtyä kirjoihin.

Tänään leivoin joulutorttuja itsetehdystä rahka-voitaikinasta Niinan unelmia-blogin rohkaisemana. Kiitos Niinalle ihanasta reseptistä! Maku oli loistava, ihan toista kuin kaupan valmistaikinat! Koostumus ei ihan onnistunut, koska oikaisin ja jätin kaulitsemisrumban väliin, eikä taikinasta siis tullut lehtevää. Taikina sopinee sellaisenaan loistavasti vaikka pasteijoihin, mutta tähtitorttu kyllä kaipaa lehtevyyttä, eli kannattaa kaulita.

Joulun odotusta 15/24

   

Kuva Ikea

    

Nyt alkaa hirvittää, kuinka lähellä joulu onkaan. Vaikka suunnitelmissa onkin rento kotijoulu ilman isompia muodollisuuksia, niin silti tuntuu että miljoona asiaa on vielä tekemättä...

Tänään poikkesin pikaisesti Ikeassa. Mukaan tarttui neljä Rotera-lyhtyä parveketta koristamaan. Pieniä, sieviä ja mukavan edullisia. Ikean joulukoristevalikoima oli pettymys. Jouluosastolla ei sattunut silmään oikeastaan mitään kiinnostavaa.

Joulun odotusta 14/24

 

 

Tämä päivä on mennyt joulukortteja puuhastellessa. Tänä vuonna valitsin kortteihin ihanan turkoosin pohjan. Kuvassa hämäyksen vuoksi viime vuotisten joulukorttien valokuva, etteivät korttien saajat näe etukäteen, mitä joulupostissa on tulossa.

Koristelussa kokeilin ensimmäistä kertaa leimasimia. Löysin Tiimarista kivan setin kulmakoriste-leimasimia (pyöreä rasia kuvassa). Tosi vaivattomasti sai kauniit koristekuviot kortteihin. Käytän leimasimia varmasti jatkossakin.

Kuvassa näkyy myös korttiaskartelun taustamusiikki, viimeisin joululevyhankinta: Joulupukin maa. Levyllä on mm. yksi suosikeistani, Joulumaa Katri Helenan esittämänä ja muitakin iloisempia joululauluja, joita aikaisemmassa postauksessa kerroin etsiväni. Esittäjinä ovat mm. Laura Voutilainen, Virve Rosti ja Irwin Goodman. Loistolöytö, eikä maksanut paljon :)

   

   

Tässä Ivana Helsingin muistikirjassa ovat tallessa osoitteet, syntymäpäivät ja muut tärkeät jutut. Kannen kuosi on aivan ihana, muistaakseni Tiira-nimeltään.

Joulun odotusta 13/24

 

 

Tänään päästin sisäisen arkkitehtini valloilleen ja aloin suunnitella tämän joulun piparkakkutaloa. Talon rakentamista edeltää minulla oikea suunnitteluprosessi: ensin luonnostelen, sitten rakentelen paperimallin ja lopuksi teen rakennuspiirustukset - siis kaavat. Inspiraatiota haen esimerkiksi oikeista taloista ja kuvan Piparkakkutalot-kirjasta (Ylva Norman & Eva Crane). 

Kaikkien piparitalojen ystävien kannattaa käydä kurkkaamassa Mansikkamäki-blogin aivan mielettömän upeita piparkakkutöitä.

Joulun odotusta 12/24

   

   

Tänään se vihdoin tuli: täydellinen talvipäivä joulukorttikuvien ottamiseen. Kirkas pakkaspäivä ja lunta, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja jääkin kantoi jo sen verran, että uskallettiin lähteä jäälle kuvaamaan. Tykkään tehdä itse joulukortit ja useana vuonna olen tehnyt ne omista valokuvista. Kuvia  on viime vuosina  koristanut oma koira ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa monikossa koirat. 

Osasin jo ennalta odottaa, että kahden koiran saaminen samaan kuvaan tulee olemaan haastavaa. Pienten lasten vanhemmat varmaan tietävät, mitä tarkoitan. Jos onnistui saamaan molemmat samaan kuvaan, niin menivät niin eri tahtia, ettei kamera saanut tarkennettua molempiin ja jompikumpi oli vain epäselvä suttu. Poseerauskuvissa kävi niin, että kun toinen katsoi kameraan, niin toinen kääntyi katsomaan muualle tai karkasi kuvasta. Onneksi sitkeys palkittiin ja noin kahdensadan otoksen joukosta löytyi myös se yksi täydellinen, joka pääsee koristamaan tämän vuoden joulutervehdyksiä. Yli tunti siihen meni ja kaupanpäällisinä oli paleltuneet sormet ja varpaat.

Mutta kyllä oli upea talvipäivä! Toivottavasti näitä tulee monta lisää. Minä niin tykkään talvesta :)

Joulun odotusta 11/24

   

   

Tänään maisteltiin joulun makuja kauden ensimmäisten joulutorttujen muodossa. Joulutorttu on meillä joululeivonnaisista ehdoton suosikki, ja niitä ahmitaan joulun molemmin puolin. Torttujen lisäksi meillä on joulupöydässä pipareita ja maustekakkua. Yleensä tulee myös poimittua joululehdistä kokeiluun jotain uutta. Viime jouluna ihastuin aurajuusto-piparikierteisiin ja niitä tulee varmaan tehtyä tänäkin jouluna.

Joulutortun alla on yksi astia-aarteistani: Kastehelmi-lautanen vähän turkoosiin vivahtavana vaaleansinisenä. Löysin nämä vuosia sitten Iittala Outletistä. Väri ei ole koskaan ollut tuotannossa, vaan kyseessä on ns. vaihtoväri.

Joulun odotusta 10/24

   

Kuva CDON.COM

   

Tärkeä osa joulutunnelmaa on joulumusiikki. Ehdoton lempilevyni on Josh Grobanin Noel. Myös Kolme Tenoria (Domingo, Pavarotti, Carreras) sopivat tunnelmointiin. Reippaampaa menoa tarjoavat The Polar Express -elokuvan soundtrack ja Club For Fiven Rekiretki. Tykkään myös kokoelmalevyistä, joilla Bing Crosbyn, Frank Sinatran ja Louis Armstrongin kaltaiset legendat laulavat jouluklassikoita. 

Yksittäisistä kappaleista suosikkia onkin vaikeampi valita. White Christmas Bing Crosbyn laulamana on ehdottomasti kärkisijoilla. Myös Band Aidin Do They Know It's Christmas on aivan ihana. Winter Wonderland ja I Saw Mummy Kissing Santa Claus ovat myös listalla. Suomalaisista kappaleista suosikkejani ovat Varpunen jouluaamuna ja Joulumaa.

Joululevykokoelmaani haluaisin kartuttaa ainakin Andrea Bocellin My Christmas -levyllä. Olen myös useampana vuonna koittanut löytää hyvää levyä, jolla olisi iloisempia joululauluja suomeksi. Niitä olisi mukava lauleskella pipareita leipoessa.

Joulun odotusta 9/24

 

   
Joulu tuli tänä vuonna etuajassa ja sain tänään ensimmäisen pakettini. Joulupukki tosin ei vielä vieraillut vaan mies tuli reissusta ja toi tuliaisia, jotka oli kaupassa haluttu väen väkisin paketoida. Ja paketista paljastui...
 

 

Ajattelivat varmaan lelukaupassa, että pehmokoira oli lahja jollekin lapselle :) 

Minulle on enemmän ja vähemmän vahingossa kertynyt kokoelma pehmokoiria, jotka jollain tapaa muistuttavat aitoja karvaturrejani. Tämä kaveri muistuttaa ilmeeltään meidän nuorempaa koiraa, ja siksi se olikin kuulemma ollut pakko ostaa.

Tällaiset yllätykset piristävät ihanasti arkea. On minulla vaan hieno mies.

Ja ennenkuin kukaan kuvittelee, että meillä lojuu pehmoleluja ympäriinsä, niin pakko tarkentaa, että meillä nämä pehmokaverit eivät valtaa sänkyä tai sohvannurkkaa, vaan odottelevat kiltisti kaapissa vitriiniä, johon pääsevät joskus esille kuin hienommatkin keräilyesineet.

Joulun odotusta 8/24

 

 

Yksi ihana joulun traditio, jonka haluaisin ottaa perheessäni käyttöön, on joulusukka. Mikä olisikaan mukavampi tapa aloittaa aattoaamuna joulunvietto kuin kurkistaa sukkaan ja löytää ensimmäinen joululahja. Lapsuudenkodissani lahjat avattiin aina vasta illalla joulusaunan ja ruoan jälkeen, ja kyllä odottavan aika oli varsinkin lapsena pitkä, jos päivällä ei ollut muuta ohjelmaa kuin odottaa iltaa. 

Meillä on joulusukatkin jo valmiina odottamassa. Nämä söpöäkin söpömmät joulusukat hankin itselleni muutama vuosi sitten Fanny & Alexanderista. Käyttöön ne eivät ole vielä päässeet, sillä ainoa ripustuspaikka toistaiseksi olisi ovenkahva ja siinä ne ovat juuri sopivan houkuttelevalla korkeudella koirille, jotka mutustavat mielellään kaikkea pehmoista ja pörröistä. Toivottavasti meillä on jo ensi jouluna takanreunus, jolle sukat ripustaa.

    

  

Joulun odotusta 7/12

  

Kuva Rakennusapteekki

  

Näin joulunaikaan kaipaan takassa rätisevää tulta ja elävän tulen lämpöä. Ilman takkaa tunnelmaa voi tavoitella selailemalla Helena Soiri-Snellmanin kirjaa Turun Kaakelin Kakluunit, jonka poimin kirjastosta joulunajan lukemisiksi. Kirja on paitsi tuhti tietopaketti tehtaan historiasta myös ihastuttava kuvakirja, jossa on valokuvin ja piirroksin esitelty Turun Kaakelin laajaa tuotantoa. Pikaisen selailun perusteella suosittelen lämpimästi kaikille kaakeliuunien ystäville. Kirja näkyi olevan Rakennusapteekin valikoimissa.

Joulun odotusta 6/24

   

   

Joulun odotusta 5/24

   

   

Pidän kaikessa käsillä tekemisessä eniten yksinkertaisista ideoista, joissa muutamasta materiaalista pienellä näpertelyllä saa aikaan jotain kaunista. Tänään kokeilin virkkausta ensimmäistä kertaa yli 10 vuoteen ja alkukangertelun jälkeen sain Huopanen-langasta rautalangan avulla aikaan herttaisia lankasydämiä. Kiitos ihanasta ideasta kuuluu Suklaamarenki-blogin Heidille.

Joulun odotusta 4/24

   

Kuva Akateeminen kirjakauppa

  

Joulua odotellessa alkaa aina tehdä mieli puuhastella jotain kädentaitoja, vaikka muuten tulee väkerreltyä aika vähän. Joululahjoinakin annan mieluiten itsetehtyä, yleensä jotain syötävää. Tänään kävin hakemassa kirjastosta Parolan aseman innoittamana Betoni on kaunista -kirjan (kirjoittaja Malena Skote). Josko siitä löytyisi kivoja ideoita pukinkonttiin tai oman kodin koristeluun...

Joulun odotusta 3/24

  

   

Yksi jouluaarteistani on teini-ikäisenä ostamani Coca-Colan joulutölkki, jonka olen säästänyt ihanan kuvan vuoksi. Sympaattinen Cola-Pukki on mielestäni yksi onnistuneimpia tulkintoja Joulupukista. Pidän myös Coca-Colan joulumainoksista. Niissä on mielestäni onnistuttu tavoittamaan joulun sadunomainen tunnelma. Alla pari mainosta, tämän vuotinen ja yksi vanhempi. Lisää mainoksia löytyy Youtubesta.

  

Talojahdissa mietintätauko

    

Koska uusia mielenkiintoisia kohteita ei ole tullut markkinoille, meillä on talojahdissa meneillään mietintätauko. Ykkösvaihtoehtona meillä on edelleen VR:n vanha hirsitalo, jonka esittelin Hirsiunelma radan varressa -postauksessa. Meidän onneksemme talo ei ole julkisesti myynnissä, joten meillä on mahdollisuus miettiä kaikessa rauhassa, onko tämä meidän unelmatalomme. Sovimme talon omistajien kanssa, että harkitsemme asiaa joulunajan ja vuodenvaihteen yli. Ihanaa, kun saa tehdä ison päätöksen rauhassa ilman aikapaineita ja hoputtavaa kiinteistövälittäjää.

Joulun odotusta 2/24

   

   

Tänään tein jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneen reissun Tampereen Kehräsaaressa sijaitsevaan Joulupuuhun. Joulupuun yksi erikoisuus on mahtava valikoima upeita suupuhallettuja lasisia joulukoristeita. Olen hulluna joulupalloihin ja muihin kuusenkoristeisiin, ja tällä kertaa kokoelmani kasvoi neljällä ihanalla poropallolla.

Joulun odotusta 1/24

   

   

Minulla joulun odotus alkaa joulukuun ensimmäisestä päivästä. Toki joulutunnelmat hiipivät mieleen jo marraskuussa jouluisten sisustuslehtien ja kauppoihin ilmestyvien joulukoristeiden kautta, mutta jostain syystä potemani jouluhulluus pääsee valloilleen vasta kuun vaihduttua. Edes marraskuun puolelle osunut ensimmäinen adventti ei saa minua joulupuuhien pariin, vaan joulun valmistelu alkaa aikaisintaan 1.12.

Tänä vuonna joulun odotus alkoi ensimmäisten jouluvalojen virittämisellä keittiön lamppuun. Meillä roikkuu ruokapöydän yläpuolella yksi rakkaimmista sisustusaarteistani: lamppu, johon saa roikkumaan jalallisia laseja. Kun rungon sisään kieputtelee pistemäiset jouluvalot, saa aikaan upean tunnelmavalaistuksen, joka ikkunasta heijastuessaan näyttää palaselta tähtitaivasta.

Huvilaunelmia

   

Kuva: Gård och Torp

    
Eilen kerroin huvilaunelmistani ja jäi harmittamaan, kun minulla ei ollut yhtään kuvaa upeista vanhoista villoista. Sitten muistin, että Gård och Torp -lehden viimeisimmän numeron (7/2010) kannessa komeilee upeaakin upeampi huvila. Tällaisen kuin saisi kodikseen...

Hiljattain löytämässäni HUVILA-blogissa on remontin kohteena ihanainen suomalainen huvila. Olen niin kateellinen ihmisille, joiden suvuilla on hallussa tällaisia aarteita. Meillä kun ei kummallakaan miehen kanssa ole tällaisia "sukurasitteita".

Kuva: SKV kiinteistövälitys Etuovi.com-palvelussa

 

Hangossa on useampia upeita huviloita. Yllä oleva, 1900-luvun alun huvila on jo jonkun aikaa etsinyt uutta omistajaa (Etuovi.com kohdenro 883807). Valitettavasti on vaan hinnaltaan aika kaukana meidän budjetista.

Punainen tupa ja perunamaa

    

  

Talojahdissa on ollut hiljaista, kun uusia kiinnostavia kohteita ei ole tullut vastaan. Talvi ei ehkä ole ideaaliaika vanhan talon myymiseen, mutta toisaalta, jos joku pelästyy talvella vanhan talon kylmiä lattioita ja jättää siksi talon ostamatta, on parempi niin. Itse hieroisin mieluiten kauppoja muulloin kuin kesällä, koska silloin näkee, ovatko maisemat sellaiset, että niissä viihtyy muulloinkin kuin kauniina aurinkoisena kesäpäivänä.

Kiinnostavia kohteita odottaessa on hyvää aikaa miettiä talounelmiaan. Minun unelmataloni olisi vanha hirsinen maalaistalo tai vaihtoehtoisesti 1900-luvun alun korea hirsihuvila. Maalaistalo olisi punainen valkoisin ikkunapuittein ja tiilikatolla kohoaisi kattolyhty, jonka suurista ikkunoista on upea näkymä järvelle tai maalaismaisemaan. Sisäänkäynti tapahtuisi valkoisista pariovista suurelle lasikuistille, jonka koristeellisista ikkunoista näkyisi rehevä vanhanajan piha sireenipuskineen. Talon pihapiirissä olisi vanha kivinavetta ja ympärillä muutama hehtaari maata hevosille laitumeksi.

Hirsihuvila puolestaan olisi vaaleasävyinen herkkä villa, joka seisoo korkealla kivijalalla järven rannassa. Ulkoasu olisi jugendille tyypillinen varovaisen koristeellinen ja kattoa peittäisi saumapelti. Erimuotoiset kauniit ikkunat, erkkerit ja kuistit tarjoaisivat näkymät järvelle ja kauniiseen puutarhapihaan. Sisäänkäynnin parioville johdattaisi jyhkeät kiviportaat.

Sisällä talossa olisi puulattiat, peiliovet ja korkeat huoneet. Suurta salia koristaisi kaakeliuuni ja reilun kokoisessa keittiössä olisi puuhella ja leivinuuni. Muissakin asuinhuoneissa olisi tulisijat talven pakkaspäiviä varten. Korkeita ruutuikkunoita reunustaisivat koristeelliset listat samoin kuin ovia sekä lattian- ja katonrajaa. Seinissä olisi siistit pinkopahvit ja vanhat tapetit ja katossa helmiponttipaneeli.

Sellainen olisi unelmataloni...

Rauhasalo

  

 

Kuva Reelinki-blogista

  
Kävimme lokakuussa katsomassa Rauhasalon kiinteistöä, jota Hämeenkyrön kunta myi tarjousten perusteella. Rauhasalo oli 1920-luvulla matkustajakodiksi rakennettu hulppea hirsitalo. Neliöitä talossa oli 272 kahdessa kerroksessa ja se sijaitsi noin 2000 neliön tontilla pientaloalueella.

Talo oli upea. Siinä olisi ollut paljon kunnostettavaa, mutta myös valtavasti potentiaalia. Upean mansardikaton alla talossa oli säilynyt paljon vanhoja yksityiskohtia ja näki, että se oli aikanaan rakennettu huolella. Taloon tehdyt remontit eivät tehneet talolle oikeutta. Esimerkiksi seinissä oli muovitapetteja, puulattiat oli paikoin levytetty ja muovimatotettu piiloon ja ovia oli hiottu korotettuihin lattioihin sopiviksi. Paljon vanhaa ja kaunista olisi silti ollut harkitulla remontilla pelastettavissa.

Talo oli meistä todella kiinnostava, mutta emme kuitenkaan lähteneet mukaan tarjouskilpaan, koska talon sijainti ei ollut meille mieleinen. Talo sijaitsi liian lähellä todella vilkasta tietä - noin 11 000 autoa vuorokaudessa, 80 km/h ja paljon raskasliikennettä - ja liikenteen melu oli pihassa häiritsevä. Harmi, sillä toisella puolella taloa, kivenheiton päässä oli satama ja upea järvenrantapuisto.

Talo on nyt kaiketikin myyty. Toivottavasti uusi omistaja kunnostaa rakennuksen entiseen loistoonsa.

Jotain hyvää: upea mansardikatto, vanhat ikkunat ja ovet säilytetty, puulattiat tallessa muovimattojen alla, ihana iso sali, jossa kaakeliuuni, hyvä pohjaratkaisu.

Jotain huonoa: sijainti vilkkaasti liikennöidyn tien varressa, remontit, joissa käytetty vanhaan taloon sopimattomia materiaaleja.

Ps. Tämä on yksi niistä kohteista, jossa unohdin innostuksissani kaivaa kameran esille. Talosta löytyy lisää kuvia Reelinki-blogista.

Hyvä tästä vielä tulee

Kuva: Pirkanmaan maakuntamuseo.

Pirkanmaan maakuntamuseon julkaisuista löytyy erinomainen opas vanhojen talojen kunnostajille: Hyvä tästä vielä tulee - Perinnerakennusmestarin parhaat vinkit. Kirjan on kirjoittanut Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestari Tapani Koiranen yhdessä kahden rakennusrestaurointiopiskelijan kanssa. 

Oppaassa käsitellään kattavasti vanhojen rakennusten tyypillisiä ongelmia ulkorakenteista sisäpintojen materiaaleihin. Lisäksi oppaassa annetaan neuvoja ongelmien ratkaisuun perinnerakentamisen keinoin. Korjausvinkkien lisäksi kirjassa kerrotaan vanhojen rakennusten kunnostamiseen myönnettävistä avustuksista.

Opas on saatavilla pdf-muodossa Pirkanmaan maakuntamuseon sivuilta: Hyvä tästä vielä tulee (pdf). Ja mikä parasta: ihan ilmaiseksi :)

Hirsiunelma radan varressa

 

Kuva talon omistajan.

Kävimme eilen katsomassa upeaa 1920-luvulla rakennettua hirsitaloa. Talo on VR:n aikanaan rakennuttama ja toiminut ilmeisesti rautatieläisten asuintalona. Alunperin talossa on ollut kolme asuntoa, mutta nyt koko talo on yhdistetty yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Talo sijaitsee maaseudulla alle 10 kilometriä palveluista.

Talo on kooltaan noin 270 neliötä ja se seisoo jykevällä luonnonkivijalalla noin 3000 neliön suojaisalla tontilla. Nykyinen omistajaperhe on pitänyt talosta todella hyvää huolta ja pikkuhiljaa kuorinut upeita vanhoja rakenteita esiin kipsilevyjen ja lateksimaalin alta. Perhe oli myös tehnyt todella onnistuneita tilaratkaisuja muokatessaan taloa yhden perheen tarpeisiin sopivaksi.

Talossa oli säilynyt mm. vanhat ikkunat, ovet, lattiat, paneelikatot, listoitukset ja osa tulisijoista. Omistajat olivat kaivaneet hirsiseinää esiin useissa huoneissa kipsilevyjen alta. Hirren sisäpinta oli siististi veistetty ja sopi hyvin esiin jätettäväksi.

Talo teki meihin todella vaikutuksen ja siinä oli useita niitä piirteitä, joita olemme talolta toivoneet. Talon kunnostus oli tehty vanhaa kunnioittaen perinteisin menetelmin ja aiempien omistajien taloon sopimattomia ratkaisuja oli poistettu. Talossa oli vielä kuitenkin jäljellä paljon kunnostettavaakin.

Tämä talo on tällä hetkellä meillä ykkösvaihtoehtona ja tätä harkitsemme tosissamme.

Jotain hyvää: talon koko, luonnonkivijalka, säilytetty paljon vanhaa ja alkuperäistä, kunnostettu perinteisin menetelmin, useita toimivia tulisijoja, pieni leivinuuni keittiössä, pesutiloihin suora sisäänkäynti ulkoa - koiraperheelle ehdoton plussa, naapurustossa useampi hevostalli, joissa voisi olla mahdollisuus toteuttaa unelmani omasta hevosesta

Jotain huonoa: sijainti radan varressa - junat tosin häiritsivät huomattavasti vähemmän kuin etukäteen luulimme, tontti pienehkö maaseudulla.

Ps. Kuvia ei valitettavasti ole enempää, sillä keskityin taas niin taloon tutustumiseen, että unohdin kokonaan kaivaa kameran esille. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta talojahdissa kun näin kävi :)

Kunnostettu vanhaa kunnioittaen

 

 

Viime aikoina olen perehtynyt kattavasti vanhojen talojen tarjontaan netissä. Etuovi, Oikotie, Nettiasunnot ja moni muu verkkopalvelu ovat tulleet tutuiksi. Olen huomannut, että vanhojen talojen myynti-ilmoituksissa vilahtelevat samat fraasit, joilla koitetaan herätellä asiakkaissa mielikuvia - ja ostohaluja. Myynnissä on useita kulttuurihistoriallisia kartanomaisia hirsitaloja ja tunnelmallisia punaisia torppia maalaismaisemassa. Monet niistä on myös "kunnostettu vanhaa kunnioittaen", mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan?

Jos myynti-ilmoituksessa lukee "kunnostettu vanhaa kunnioittaen", oman kokemukseni mukaan se hyvin usein tarkoittaa sitä, että jossain sisäseinässä on otettu esiin hirsipinta. Ja onhan se vanhan kunnioittamista, jos hirsi on kuorittu esiin kipsilevyjen, villojen ja muovitapettien alta, ja hirsipinta on toki kaunis, mutta kuinka moni tulee ajatelleeksi, onko se alunperin tarkoitettu esille jätettäväksi. Vanhoja taloja kunnostavat törmäävät varmaan usein remontin keskellä kysymykseen: "kai te jätätte hirren näkyviin?". Jostain on syntynyt käsitys, että vanhoissa taloissa on aikoinaan hirsipinta ollut näkyvillä. Ja onhan osin näin ollutkin - ainakin ensimmäisinä vuosina talon rakentamisen jälkeen, kun hirsirakenteiden on odotettu painuvan. Sen jälkeen on hirsiseinä kuitenkin usein varsinkin vauraammissa taloissa piilotettu ja koristeltu joko maalaamalla tai tapetoimalla. Suomessakin on tehty näin jo 1700-luvulla. 1800-luvun puolivälissä tapetointi yleistyi entisestään, kun tapetteja alettiin painaa painokoneilla ja hintataso laski useampien ulottuville.

"Kunnostettu vanhaa kunnioittaen" saattaa myös tarkoittaa sitä, että talon ulkokuoressa on säilytetty aikakautensa tunnuspiirteet, mutta sisällä onkin lattiassa sitä samaa tammiparkettia, mitä on lähes jokaisessa rakennusliikkeiden uudisrakennuksessa, ja keittiö on linjakas ja ultramoderni. Näin oli yhdessä 1800-luvun lopun koulurakennuksessa. Joskun vanhaa on kunnioitettu niin, että vanha lautalattia on säilytetty, mutta kaikki elämisen jäljet ovat kadonneet, kun lattiat ja kynnykset on hiottu sileäksi ja päälle on vedetty vaalea Betolux. Toisinaan vanhan kunnioittaminen näkyy uusina ruutuikkunoina ja koristeellisina peitelistoituksina rintamamiestalossa, jossa ei sellaisia alunperin ole ollutkaan. Joskus vanhaa on kunnioitettu maalaamalla 1980-luvulla asennetut ruskeat ikkunanpokat ja mäntypaneelit valkoisiksi ja asentamalla kasarilaakaovien tilalle uudet peiliovet.

Onneksi nykyään on yhä enemmän ihmisiä, joille "kunnostettu vanhaa kunnioittaen" tarkoittaa enemmän kuin vanhalta näyttävää taloa. Se tarkoittaa kunnostamista perinteisin menetelmin ja materiaalein. Vanhoihin rakennuksiin mieltyneet ja perinnerakentamiseen perehtyneet käyttävät myös usein termiä "peruspilaamaton". Yleensä sillä tarkoitetaan, että talo on onnistunut ohittamaan erityisesti 1980-luvulla vallinneen peruskorjausvillityksen, ja että sitä on ylläpidetty, mutta ei välttämättä isommin kunnostettu tai remontoitu, eikä varsinkaan ympäriinsä muovitettu. Alkuperäiset energiakriisiä uhmaavat ikkunat ja ovet on säilytetty samoin kuin vanhat aidot pintamateriaalit. Vielä jos niitä on kunnostettu perinteisin keinoin, on kyseessä todellinen rakennushistorian helmi, jota kannattaa vaalia. Tällaisen talon toivoisin itsekin löytäväni...

Maalaisunelmia

 

Tämä maalaistalo sai talojahtimme suuntautumaan paljon kauemmas Tampereesta kuin oltiin suunniteltu. En vain voinut vastustaa talon julkisivua, kattolyhtyä, pariovia ja ruutuikkunoita. Ihan pelkkä päähänpisto ei uusi aluevaltaus ollut, sillä vaihtoehtona Tampereen seudulle olemme miettineet sijoittumista lähemmäs miehen lapsuudenmaisemia Etelä-Suomessa. Lisäksi meillä on ollut haaveissa maalaistalo, jonka tontti mahdollistaisi eläinten ottamisen; pari hevosta, iso vahtikoira ja kanoja ainakin alkuun.

Talo on neljän hehtaarin suuruisen pientilan päärakennus. Tontilla on myös vanha navetta ja ulkorakennus. Talo sijaitsee rauhallisessa maalaismaisemassa, mutta kuitenkin vain viiden kilometrin päässä palveluista. Idyllisestä ulkonäöstään huolimatta talo ei ihan osu yhteen toiveidemme kanssa: se on lautarunkoinen ja rakennettu 40-luvulla. Asuinpinta-alaa talossa on noin 100 neliötä kahdessa kerroksessa ja yläkerrassa lisäksi rakentamatonta korkeaa tilaa, jonka käyttöön ottamalla neliöitä olisi noin 120.

Talo oli luonnossakin yhtä idyllinen kuin kuvissa. Astuessamme pariovista  sisään kuistille, olin vielä tyytyväinen, mutta seuraavan oven takana odotti pienoinen pettymys. Kuistin jälkeinen lämmin eteinen oli pieni ja ahtaaseen tilaan aukesi eteisen pariovien lisäksi neljä ovea. Pikkuruisen eteisen jälkeen näimme vieläkin pienemmät pesutilat, jotka oli sijoitettu oudosti tupakeittiön leivinuunin taakse. Vaatekaapin kokoiseen tilaan oli ahdettu vessa, suihku ja sisäsauna. Alakerran muut tilat olivat mukavat: iso tupakeittiö, pieni olohuone ja kaksi kamaria. Tupakeittiössä oli suuri leivinuuni ja puuhella ja kamareissa kaksi pönttöuunia ja puuhella. Pönttöuuneista toinen oli ihastuttava pikkupönttöuuni, joita näkee harvemmin.

Talossa oli yhtä huonetta lukuunottamatta lautalattiat ja viimeisessäkin huoneessa muovimaton alta pilkisteli puuta. Vanhat ovet ja ikkunat oli säilytetty. Puunväriset lattiat, katot ja puolipaneelit kukkatapeteilla höystettynä tekivät tunnelmasta turhan mökkimäisen, mutta se nyt olisi helposti korjattavissa pienellä pintaremontilla. Ikkunat oli paikoin päästetty todella huonoon kuntoon, mikä sai epäilemään kosteutta rakenteissa. Ikkunoiden pintaan oli myös tiivistynyt runsaasti kosteutta, mikä kieli lämmön karkaamisesta harakoille.

Yläkerrassa oli yksi makuukamari ja loput rakentamatonta, korkeaa vinttitilaa. Sinne saisi rakennettua toisen makuukamarin ja pienen oleskeluaulan. Ikkunatkin tilassa oli jo valmiina.

  
Talo on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen. Remontoitavaa siinä riittää, mutta toisaalta olemme etsineetkin kunnostettavaa kohdetta. Eniten talossa arveluttaa seinärakenteiden ja perustusten kunto ja mahdollinen kosteus rakenteissa.

Jotain hyvää: tilan koko, vanhat ovet ja ikkunat, puulattiat, tupakeittiö ja leivinuuni, kaksi hormia, korkea yläkerta, kehittämiskelpoinen navetta.

Jotain huonoa: perustusten kunto, mahdollinen kosteus rakenteissa, pesutilat, lahovauriot ikkunoissa.

Perinnemestarin remonttikirja

Kuva: WSOY

Hiljattain ilmestynyt Hannu Rinteen kirjoittama Perinnemestarin remonttikirja on mielestäni erinomainen opus jokaiselle vanhaa taloa kunnostavalle. Heti johdannossa kirjoittaja toteaa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa korjata vanhaa. Perinnerakentamisessa on kyse vanhan rakennuksen ymmärtämisestä ja kunnioittamisesta, mikä erottaa perinnerakentamisen tavallisesta remontoinnista.

Jokaisessa luvussa on ensimmäisenä rakennushistoriallinen osuus ja yhden esimerkkikohteen esittely. On kiinnostava lukea ihmisten tarinoita omista taloistaan. Seuraavana on Korjaajan ohjeet -osuus, jossa annetaan kuvilla varustetut ohjeet kohteen korjaamiseen. Kirjassa on ohjeet mm. punamullan keittämiseen, ikkunoiden kunnostukseen ja pinkopahvittamiseen. Viimeisenä joka luvussa on Mestarin kommentti, jonka on kirjoittanut rakennuskonservaattori ja maalarimestari Wilma Palomäki. Jokaisen vanhan talon ostoa harkitsevan kannattaisi lukea hänen kirjoituksensa "Ole realisti, kun hankit vanhan talon".

En ole vielä ehtinyt lukea läpi koko kirjaa, mutta voin silti jo lämpimästi suositella sitä. Kirja on todella kattava tietopaketti vanhoista suomalaisista puutaloista ja niiden kunnostamisesta. Kirja on kirjoitettu helppolukuisesti ja selkeästi ja siinä on valtavasti todella hyviä valokuvia kohteista. Korjausohjeet on kirjoitettu siten, että aloittelijakin ymmärtää, mutta silti niissä on varmasti hyödyllistä tietoa myös kokeneemmallekin remontoijalle. Ohjeet etenevät vaihe vaiheelta ja eri vaiheet on havainnollistettu kuvin.

Lisätietoja kirjasta löytyy Perinnemestarin sivuilta, jossa on nähtävillä myös pari esimerkkiaukeamaa (mm. sisällysluettelo). Sivut perustuvat YLE:llä esitettyyn Perinnemestari-tv-sarjaan, jossa Hannu Rinne on ollut käsikirjoittajana. Sivuilta löytyy myös paljon tietoa vanhojen talojen kunnostamisesta.

Ps. Jos suunnittelet kirjan ostoa, kannattaa vertailla hintoja. Hintaeroa oli halvimman ja kalleimman vaihtoehdon välillä yli kymmenen euroa.

Punatiilinen hevostalli

Kävimme syyskuussa katsomassa vanhaa punatiilistä hevostallia. Talli oli rakennettu vuonna 1903 ja se oli aikanaan kuulunut suurelle kartanolle. Rakennuksessa oli todella upeita yksityiskohtia esimerkiksi ikkuna- ja oviaukkojen muurauksissa.

Rakennus oli pinta-alaltaan 450 neliötä ja ikäisekseen tosi hyvässä ryhdissä. Talli seisoi jykevällä kivijalalla ja katto oli rakennettu vankkojen hirsien varaan.

Tallista olisi kyllä saanut rakennettua upean kodin. Rakennus oli alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaisessa asussa, joten sen muuttaminen asuinkäyttöön olisi vaatinut valtavan isot remontit. Sekään ei meitä pelottanut, mutta valitettavasti summa, jonka olisimme olleet valmiit laittamaan näin suurta työtä vaativaan rakennukseen, ei ollut lähelläkään myyjän ajatusta rakennuksen myyntihinnasta.

Blogien ihmeellinen maailma

Sain inspiraation oman blogin perustamiseen kaikista niistä ihanista sisustus- ja remontointiblogeista, joita olen netistä löytänyt. Olen suhteellisen tuore blogiharrastaja ja selaillut tarjontaa vasta muutamia kuukausia. Työni puolesta olen blogeihin tutustunut jo kauan aikaa sitten ja ehkä juuri siksi en olekaan aiemmin innostunut blogeista muuten kuin ammatillisesta näkökulmasta.

Olen yllättynyt ja innoissani, kuinka paljon upeita blogeja onkaan! Olen erityisesti ihastunut blogeihin, joissa vanhojen talojen omistajat kertovat elämästään vanhassa talossa, talojen kunnostamisesta ja sisustamisesta. Niistä saan innostusta oman unelmani toteuttamiseen. Visuaalisena ihmisenä tykkään blogeista, joissa on paljon kuvia. Toivottavasti saan pian oman bloginikin kuvitettua otoksilla matkan varrelta. Kuvista saa ideoita ja inspiraatiota. Kaikenlaiset tuunaus- ja askartelujututkin ovat tosi kiinnostavia.

Listailen tänne pikkuhiljaa listaa omista blogisuosikeistani. Vinkkaa ihmeessä, jos pidät blogia, josta saattaisin tykätä :)

Uutta kotia etsimässä

Viime keväänä huomasin, että kerrostaloelämä alkaa olla minun osaltani nähty ja koettu, ja aloin haaveilla ikiomasta talosta ja pihasta. Olen aina ihastellut vanhoja taloja ja unelmoinut joskus asuvani sellaisessa. Miehenkin suunnitelmissa on aina siintänyt omakotitalo ja hänkin on kiinnostunut vanhoista taloista. Kesän yli asiaa makusteltuamme päätimme, että nyt on oikea aika alkaa etsiä uutta kotia. Toiveissamme olisi, että jo ensi keväänä saisimme ihastella luonnon heräämistä omassa pihassa, mutta muuttoajankohtaa tärkeämpää on löytää unelmien talo: se joka saa minut huokaisemaan ihastuksesta ja miehen nyökkäämään hyväksyvästi.

Etsimme uudeksi kodiksemme ennen vuotta 1940 rakennettua kunnostettavaa hirsitaloa tai vaihtoehtoisesti punatiilistä tai kivirakenteista maatalous-/teollisuusrakennusta alle tunnin ajomatkan päässä Tampereelta. Kokoa talolla saisi olla vähintään 100 neliötä ja sen tulisi sijaita reilulla tontilla, taajamassa vähintään 1000 neliötä ja haja-asutusalueella vähintään hehtaari. Olemme valmiit isoonkin remonttiin eikä talossa tarvitse välttämättä olla nykyajan mukavuuksia, kunhan sähkö ja vesi ovat lähellä saatavilla. Tärkeintä on, että talon perusrakenteet ovat terveet ja rakennus hyvässä ryhdissä, ja että talossa on jäljellä vanhoja yksityiskohtia (ikkunat, ovet, pintamateriaalit). Haluamme löytää talon, jonka voimme perinnerakentamisen keinoin kunnostaa aikakautensa upeaksi edustajaksi vanhaa mahdollisimman paljon säilyttäen.

Tästä alkaa Unelma Vanhasta Talosta, tarina unelmatalon etsinnästä ja toivottavasti myös toteutuneesta unelmasta.

Ps. Jos satut tietämään sopivan talon, voit jättää lisätietoja kommenttina tai laittaa sähköpostia (osoite oikealla sivupalkissa).