tiistai 8. helmikuuta 2011

Historian hinta

   
Näkymä jugend-talon saliin

Paljonko maksaa vanhan lautalattian narina? Entä puhalletun lasin läpi vääristynyt maisema? Vanhalle talolle on vaikea asettaa hintaa.

Tämän päivän aihe juontaa juurensa siitä, että kävimme viime viikonloppuna katsomassa upeaa jugend-taloa. Talo lumosi meidät, mutta se on kalliimpi kuin mitä alunperin ajattelimme taloon sijoittaa. Viime päivät meillä onkin pohdittu talojahdin budjettia. Pyyntihinnaltaan jugend-talo olisi ulottuvillamme, mutta mikä on mielestämme talon rahallinen arvo? Paljonko olemme valmiit maksamaan historiasta? Lue lisää...

Vanha talo on lähtökohtaisesti arvokkaampi kuin uusi, koska se on harvinaisuus. Erään lähteen mukaan Suomen rakennuskannasta yli 80-vuotiaita rakennuksia on noin 5 %. Oman kokemukseni mukaan myynnissä olevista taloista alle 10 % on rakennettu ennen vuotta 1940. Pelkkä rakennusvuosi ei voi kuitenkaan määrätä hintaa vaan se, kuinka rakennus ilmentää omaa rakennusaikakauttaan.

Erään kunnan rakennetun ympäristön inventoinnissa kohteita oli arvotettu mm. edustavuuden ja säilyneisyyden perusteella. Edustavuudella tarkoitettiin, että kohde ilmentää erityisen hyvin tiettyä tyyliä tai rakennustapaa. Säilyneisyys puolestaan kuvasi sitä, että kohde on säilynyt rakentamisajankohtansa mukaisessa asussa. Säilyneisyydellä ei tässä yhteydessä ollut mitään tekemistä rakennuksen kunnon kanssa. Samoja ominaisuuksia voidaan punnita myös vanhan rakennuksen rahallista arvoa määritettäessä. Siltikin vanha talo on yhdelle isoa remonttia kaipaava vanha mörskä ja toiselle upea aikakautensa edustaja.

Asuntomarkkinoilla rakennuksen kunto on aina merkittävä hintaan vaikuttava tekijä. Vanhassa talossa hyvä kunto on kuitenkin suhteellista. Jos 1920-luvulla rakennetun talon lattiassa on uutuuttaan kiiltävä laminaatti, seinien mutkat on oikaistu levyttämällä ja ikkunoissa on tehdasvalmisteiset energiatehokkaat ikkunat, voidaanko taloa sanoa hyväkuntoiseksi? Oikea vastaus lienee: voidaan ja ei voida. Jugend-talossa oli jonkun silmään hyväkuntoiset seinäpinnat kaikissa huoneissa. Minusta seinäpinnat vaativat remonttia, sillä useimmissa oli päällimmäisenä vinyylitapetit. Mutta kuinka huomioida tämä talon hinnassa?

Vanhojen talojen viehätys piilee usein tunnelmassa, joka syntyy juuri siitä narisevasta lautalattiasta ja puhalletun lasin vääristämästä maisemasta. Mutta kuinka hinnoitella tunnelma, litrahinnalla vai metreittäin? Asuntokaupoissa oikeanlaisella tunnelmalla on monelle merkitystä päätöksenteossa. Siksi pienet pintaremontit ja stailaukset ovat nostaneet suosiotaan. Oikeanvärisillä tyynyillä voidaan rutistaa ostajasta muutama tonni lisää. Kiinteistövälittäjät maalailevat myynti-ilmoituksissa kohteen tunnelmaa värikkäin sanankääntein. Ihan hiljattain tuli myyntiin 1929 rakennettu talo, jota kiinteistövälittäjä kuvaili seuraavasti: "Tällaisia kokonaisuuksia, joissa talon henki otettu näin hyvin remontoidessa huomioon harvoin tarjolla." Minulla pistivät kuvissa ensimmäisenä silmään uudet ikkunat sälekaihtimineen, moderni avokeittiö, jossa liesituuletin oli saarekkeen yläpuolella ja kiinteä peiliovikaapisto makuuhuoneessa. En tunnistanut niistä 1920-luvun henkeä.

Vanhaa taloa ei monessakaan mielessä voida hinnoitella samoin kriteerein kuin uutta, mutta yhteneväisyyksiäkin löytyy. Nykyajan mukavuudet ja moderni talotekniikka ovat nykyajan ihmiselle lähes välttämättömiä. "Kyllä ennenkin pärjättiin ilman" joku sanoo. Pärjättiin kyllä, mutta harva meistä on valmis asumaan hirsitorpassaan ilman sähköjä ja taloon tulevaa vettä. Lapsiperheen pyykkejä ei moni viitsi pyykätä kaivosta nostetussa vedessä ulkosaunassa. Töissä käyvän ihmisen voi olla haasteellista lämmittää taloa pelkällä puulämmityksellä. Jugend-taloon aikanaan tehty öljykeskuslämmityskin alkaa olla kustannusten nousun myötä vanhentunut tekniikka. Mutta kuinka uusi tekniikka vaikuttaa vanhan talon arvoon? Ratkaiseeko hinnan mahdollisimman ajanmukainen ja energiatehokas ratkaisu vai tapa, jolla uusi tekniikka on onnistuttu yhdistämään vanhan talon henkeen? Sisäsauna on takuulla yksi mielipiteitä jakava nykyajan ilmiö. Monelle se on ehdoton vaatimus, mutta itselleni sisäsauna vanhassa talossa on arvoa alentava siihen sisältyvän suuren vaurioriskin vuoksi.

Talokauppa on monelle yksi elämän suurimpia päätöksiä. Koska harvalla meistä on rahaa rajattomasti, joudumme pohtimaan, paljonko olemme valmiit talosta maksamaan ja millaisen  vastineen haluamme rahoillemme saada. Vanhan talon rahallista arvoa on vaikea määrittää, koska vanhaan taloon liittyy paljon sellaista, jota ei rahassa voi mitata. Vai osaako joku kertoa, paljonko on historian hinta?

5 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Ihan samoja pohdimme aikoinamme. Tämän talon hintaa oli yritetty meidän mielestä nostaa väärin. Oli maalattu alkuperäistä piiloon ja lykätty muovimattoa lattiaan. Jollekin se olisi voinut olla hintaa kohottava juttu, mutta meille se oli laskeva. Sisäsaunaa ei onneksi ollut kukaan ehtinyt taloon tehdä. Ulkosauna oli arvokas meidän silmissä vaikka jostain se saattoi näyttää ainoastaan juhannuskokkoon kelpaavalta.

Taitaakin olla asia johon ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jokaiselle myyjälle ja ostajalle se hinta määräytyy eri perustein ja jossain vaiheessa täytyy vana toivoa, että se hinta kohtaa molempia tyydyttävästi.

Liisa kirjoitti...

Mielenkiintoinen matka teill edessä, siis vanhan talon etsintä! Jään seuraamaan mielenkiinnolla, miten asiat edistyy.

Liisa kirjoitti...

Katja sen hyvin sanoi: ei niillä hinnan määräytymisen perusteilla ole niin väliä, jos vaan ostajan ja myyjän käsitykset talon rahallisesta arvosta kohtaa.

Talon rahallista arvoa miettiessä olen tutustunut tietysti myös paikkakunnan yleiseen hintatasoon. Siinähän se historian hinta juuri mietityttääkin, kun vanhan remonttia kaipaavan talon hinnalla huomaa saavansa uudenkarhean talon ilman isompia remonttihuolia. Mahdoton vertailla konkreettisia kustannuksia ja abstraktimpia ominaisuuksia, kuten tunnelmaa...

Edessä on tosiaan mielenkiintoinen matka ja isoja päätöksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Eksyin sattumalta näille sivuille, ja täytyy sanoa että kirjoitat aivan kuin minun suullani:)

Olemme mieheni kanssa etsineet vanhaa maalaistaloa jo viitisen vuotta. Paljon taloja oin tullut nähdyksi, joitain tarjouksiakin on jätetty. Kauppoihin asti ei vain ole onnistuttu pääsemään:(

Vanhat aidot ja hyvät rakennukset ovat harvassa, ja hinnat nousseet kovasti viime vuosina. Ostajia kun olisi, ja myyjät tietävät sen että kohteita on vähän. Vanhaa taloa kun ei voi tilata suoraan tehtaalta.

Kymmenistä taloista vain muutama on ollut aidosti vanha, suurin osa peruskorjattua sanonko mitä. Varsinkin 1970-luvulla peruskorjatut (lue uudelleen rakennetut) talot ovat kauheita! Näiden kohdalla ei voi puhua, että peruskorjaus olisi nostanut talon arvoa, ja yleensä niistä löytyy lahovaurioita, ja ne myydään remppakohteiksi halvalla.

Tästä voisi kirjoittaa monta sivua... Toivottavasti löydätte oman vanhan talonne:) Itselläni alkaa usko jo pikkuhiljaa oman talonetsinnän kanssa loppua...

Liisa kirjoitti...

Kiva kun löysit blogiini! Kohtalotovereihin on aina mukava törmätä; jotenkin sitä on helpompi jaksaa tätä välillä raskastakin matkaa, kun saa muistutuksen, että moni muukin vanhojen talojen ystävä painii ihan samojen ongelmien kanssa.

Olen täällä blogissa varmaan jo useampaankin otteeseen saarnannut, että 70-80-luvun rempat on kyllä tuhonneet monta upeaa taloa. Niin monta kertaa on saanut pettyä, kun talon rakennusvuosi osuu oikeaan aikaan, sijainti vaikuttaa lupaavalta ja sitten jo ensimmäinen kuva kertoo, että kyseessä on taas yksi surullinen pilalle remontoitu talo, jossa ei juuri ole alkuperäistä henkeä jäljellä.

Uskonpuute uhkaa itselläkin vallata mielen, vaikka ei vielä kovin pitkäkään etsintä ole takana. Onneksi tätä kautta saa voimia ja kannustusta samanhenkisiltä ihmisiltä :)

Tsemppiä etsintään, toivottavasti tekin löydätte oman vanhan talonne!