Viime viikolla kävimme katsomassa vanhaa koulurakennusta, joka sijaitsee maaseudulla hakualueemme reunamilla. Vuonna 1911 rakennetun koulun toiminta loppui jo 1960-luvulla, jolloin koulun nykyiset omistajat hankkivat sen kodikseen.
Ensimmäisenä huomasin talosta upeat ikkunat ja jykevän kivijalan. Ikkunat olivat kaikki alkuperäisiä ja kaipasivat lähinnä vain maalausta. Suuret ikkunat tekivät sisätiloista mukavan valoisan harmaana, sateisena päivänäkin.
Koulun kaksi pääsisäänkäyntiä, toinen luokkahuoneiden puolelle ja toinen asuinsiipeen, olivat myös hienot. Niistä kelpaisi toivottaa vieraat tervetulleiksi. Ja sisäänkäynnit eivät toki olleet vinossa, vaikka kuvassa siltä näyttääkin; kuvaaja se vaan taas kenotti tapansa mukaan.
Rakennus sijaitsi kivasti omassa rauhassaan pienen tien päässä. Tonttia oli hehtaarin verran, ja koulun vanha kenttä sopisi mainiosti vaikka hevosille laitumeksi. Koulun ympäristö oli minun makuuni turhan metsäinen - ja hyttysiä sen mukaisesti.
Pohjaltaan koulu oli L:n mallinen. Toisessa sakarassa oli kaksi isoa luokkahuonetta ja toisessa viisi pienempää huonetta, joista yhdestä oli tehty keittiö. Pesutilat ja sisäsauna oli rakennettu toisen luokkahuoneen päätyyn. Huonekorkeus oli luokkatiloissa hulppea ja asuintiloissakin kolmisen metriä. Neliöitä rakennuksessa oli kaikkinensa noin 300.
Sisätiloissa oli valtavasti potentiaalia, mutta myös valtavasti työtä. Vanhat lattiat oli suurimmaksi osin peitetty muovimatoin ja seinät, katot ja peiliovet oli levytetty. Oikeastaan sisätiloista olisi saanut repiä kaikki pinnat auki. Ainakin keittiössä ja toisessa luokkahuoneessa oli jälkiä kosteudesta. Pesutilat eivät varmasti täyttäneet nykyajan määräyksiä ja suosituksia, ja nekin olisi saanut rakentaa kokonaan uusiksi. Sisäsaunanhan olisi tietysti ensimmäisenä räjäyttänyt :)
Ulkonakin olisi ollut hommaa ja mahdollisia yllätyksiä tiedossa. Pääasiassa pinnat olivat vain kulahtaneet. Selkein virhe oli tehty sisäänkäynnin katosta rakennettaessa: katos valutti vedet suoraan seinälle. Myös seinän vierustoilla kasvavan kasvillisuuden kohdilla oli kostean näköisiä kohtia. Kasvillisuushan haittaa pinnan kuivumista. Varsinaista sadevesijärjestelmää ei ollut ja rännit valuttivat veden kivijalan juureen ja kellarissa oli kosteutta.
Yllä kuvassa näkyy myös yksi yleinen vanhoje talojen ongelma, eli betoniportaat, jotka on rakennettu puurunkoon kiinni. Betonihan johtaa kosteutta ja siksi sitä ei saisi koskaan sijoittaa suoraan kiinni puurakenteeseen, vaan välissä pitäisi aina olla kosteuskatko. Vihreä mähnä rehottaa vuorilaudoituksessa, koska betoni kostuttaa puuta.
Rakennus oli kuluneisuudestaan huolimatta kaunis, ja siinä olisi rutkasti potentiaalia upeaksi kodiksi, mutta jotenkin se ei vaan sykähdyttänyt. En siis usko, että tästä koulusta tulee meidän uutta kotiamme.
