Kuulumisia ja talomarkkinoiden tarjontaa

Melkoisesti on vierähtänyt aikaa edellisestä kirjoituksesta. Kuluneiden kuukausien aikana olen joutunut miettimään elämääni uusiksi monellakin tapaa ja samasta syystä talojahti on toistaiseksi tauolla. Vanha talo on kuitenkin edelleen unelmana ja välillä tulee ihasteltua talomarkkinoiden tarjontaa. Tässä pari tuoreinta tulokasta.

   

Kuva Open Market Etuovi.com:issa

   

Meidänkin hakualueellemme mahtuvassa Hattulassa uutta omistajaa etsii 1900-luvun alussa rakennettu entinen seuraintalo. Talossa on huikea sali ja ihania vanhoja yksityiskohtia, ikkunoita, ovia ja kuvan keittiökaapisto. (Etuovi.com kohdenro 6969731)
    

Kuva Open Market Etuovi.com:issa

   

Kaskisissa on myynnissä kunnostusta kaipaava kaupunkitalo, jonka hinnasta näyttää näin Tampereen seudulta katsottuna unohtuneen yksi nolla pois. (Etuovi.com kohdenro 9408398)

    

Kuva Habicum LKV Etuovi.com:issa

   

Seuraava kohde Kokkolasta on jo löytänyt uuden omistajan - enkä yhtään ihmettele. Uskomattoman upea kokonaisuus: 1800-luvun lopun talokaunokainen, yli hehtaari maata ja merellekin matkaa alle puoli kilometriä.

   

Kuva Asuntolandia Etuovi.com:issa

   

Kuten alla olevassa kuvassa näkyy, talossa on upeasti säilytetty vanhan talon henki. Ja jälleen katson katkerana hintalappua: talon pyyntihinta oli reippaasti alle 200 000 euroa. 

   

Kuva Asuntolandia Etuovi.com:issa

   

Sitten olisikin edessä hurja urakka: kiertää katsastamassa kaikkien ihanien suosikkiblogien kuulumiset useamman kuukauden edestä :)

Vaaleanpunainen huvila

 

Syystuuli ja auringonpaiste puiden kellastuneiden lehtien läpi antavat voimia jatkaa eteenpäin. Hiljalleen suuri suru hiipuu kaipaukseksi. Rakkaan isäni yllättävä kuolema muistutti kipeästi, kuinka tärkeää on elää hetkessä ja tavoitella unelmiaan. On aika palata talojahdin pariin.

Alkajaisiksi tunnelmia vaaleanpunaisesta huvilasta, jota kävimme katsomassa keväällä. Huvila tuli hiljattain uudelleen myyntiin ja löytyy Etuovesta kohdenumerolla 463221.

Huvila on rakennettu vuonna 1930 viereisen kartanon kesähuvilaksi. Talon sijainti on upea: pienellä kukkulalla peltojen keskellä, päättyvän tien päässä. Hulppealta terassilta on näkymät läheiselle järvelle.

Terassi 

      

Talossa oli säilynyt ihanasti menneen ajan tunnelma ja upeita yksityiskohtia, joista näki, että talo on ollut vauraamman suvun kesäasuntona.
   

Ruokasali, josta käynti terassille

 Fasettihiotut lasit terassin ovessa

Pariliukuovet ruokasalin ja olohuoneen välissä
    

 Olohuone ja ihana vihreä tapetti

Valitettavasti taloa ei aina oltu hoidettu hyvin ja siellä oli sattunut muutamakin kosteusvaurio. Harkitsimme tarjouksen tekemistä, mutta koska talo oli lautarakenteinen ja seinärakenteita olisi todennäköisesti joutunut avaamaan, päätimme, että talon kunnostamisessa olisi meille liikaa työtä. Toivottavasti talolle löytyy omistaja, jolla on pitkäjänteisyyttä kunnostaa huvilakaunotar.

Meillä on parhaillaan kiikarissa erittäin kiinnostava kohde, josta käymme neuvotteluja. Kerron lisää heti, kun kuviot hieman selkenevät.

Hetken hiljaisuus

   

   

Blogi hiljentyy hetkeksi, koska jouduin yllättäen ja ihan liian aikaisin jättämään hyvästit yhdelle elämäni tärkeimmistä ihmisistä.

Suuresta surusta huolimatta elämässä on mentävä eteenpäin ja unelma vanhasta talosta elää edelleen. Talojahdin tahti vaan on hetken verkkaisempi.

Kiinnostavista kohteista voi edelleen vinkata osoitteella unelmavanhastatalosta(a)gmail.com

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän

   

 

Tätä maisemaa katsoessani tajusin, kuinka kovasti toivon löytäväni oman unelmataloni maaseudulta peltojen keskeltä.

Tämä kaunis 1900-luvun alun maalaistalo, jonka pihassa edellinen kuva on otettu, lumosi meidät molemmat niin, että päätimme jo näytöstä kotiin palatessamme jättää talosta tarjouksen seuraavana aamuna. Niin teimmekin, mutta valitettavasti emme ehtineet saada edes vastausta tarjoukseemme, kun talo jo myytiin jollekin toiselle täydellä pyyntihinnalla.

Ihana talo ihanalla paikalla. Kyllä harmittaa, ettemme saaneet sitä omaksemme.

Osta oma koulu

  

Kuva Habita, Etuovi.com

Muistatte varmaan kauniin Kojonperän koulun, jonka mainitsin aiemmin Poimintoja talomarkkinoilta -postauksessa? Koulu on edelleen myynnissä ja lisätietoja ja kuvia löytyy ostaomakoulu.fi-sivulta. 

Vaikka koulu on hippasen hakualueemme ulkopuolella, houkutus tutustua paikkaan tarkemmin on kyllä suuri; rakennus on vaan niin kaunis ja kuvien perusteella näyttäisi, että siitä on pidetty hyvää huolta.

Kiitos vinkistä lukijalle, joka jätti kommentin yllä mainittuun postaukseen!

Vanha koulu

   

Viime viikolla kävimme katsomassa vanhaa koulurakennusta, joka sijaitsee maaseudulla hakualueemme reunamilla. Vuonna 1911 rakennetun koulun toiminta loppui jo 1960-luvulla, jolloin koulun nykyiset omistajat hankkivat sen kodikseen.

Ensimmäisenä huomasin talosta upeat ikkunat ja jykevän kivijalan. Ikkunat olivat kaikki alkuperäisiä ja kaipasivat lähinnä vain maalausta. Suuret ikkunat tekivät sisätiloista mukavan valoisan harmaana, sateisena päivänäkin.

Koulun kaksi pääsisäänkäyntiä, toinen luokkahuoneiden puolelle ja toinen asuinsiipeen, olivat myös hienot. Niistä kelpaisi toivottaa vieraat tervetulleiksi. Ja sisäänkäynnit eivät toki olleet vinossa, vaikka kuvassa siltä näyttääkin; kuvaaja se vaan taas kenotti tapansa mukaan.

Rakennus sijaitsi kivasti omassa rauhassaan pienen tien päässä. Tonttia oli hehtaarin verran, ja koulun vanha kenttä sopisi mainiosti vaikka hevosille laitumeksi. Koulun ympäristö oli minun makuuni turhan metsäinen - ja hyttysiä sen mukaisesti.

Pohjaltaan koulu oli L:n mallinen. Toisessa sakarassa oli kaksi isoa luokkahuonetta ja toisessa viisi pienempää huonetta, joista yhdestä oli tehty keittiö. Pesutilat ja sisäsauna oli rakennettu toisen luokkahuoneen päätyyn. Huonekorkeus oli luokkatiloissa hulppea ja asuintiloissakin kolmisen metriä. Neliöitä rakennuksessa oli kaikkinensa noin 300.

Sisätiloissa oli valtavasti potentiaalia, mutta myös valtavasti työtä. Vanhat lattiat oli suurimmaksi osin peitetty muovimatoin ja seinät, katot ja peiliovet oli levytetty. Oikeastaan sisätiloista olisi saanut repiä kaikki pinnat auki. Ainakin keittiössä ja toisessa luokkahuoneessa oli jälkiä kosteudesta. Pesutilat eivät varmasti täyttäneet nykyajan määräyksiä ja suosituksia, ja nekin olisi saanut rakentaa kokonaan uusiksi. Sisäsaunanhan olisi tietysti ensimmäisenä räjäyttänyt :)

Ulkonakin olisi ollut hommaa ja mahdollisia yllätyksiä tiedossa. Pääasiassa pinnat olivat vain kulahtaneet. Selkein virhe oli tehty sisäänkäynnin katosta rakennettaessa: katos valutti vedet suoraan seinälle. Myös seinän vierustoilla kasvavan kasvillisuuden kohdilla oli kostean näköisiä kohtia. Kasvillisuushan haittaa pinnan kuivumista. Varsinaista sadevesijärjestelmää ei ollut ja rännit valuttivat veden kivijalan juureen ja kellarissa oli kosteutta.

Yllä kuvassa näkyy myös yksi yleinen vanhoje talojen ongelma, eli betoniportaat, jotka on rakennettu puurunkoon kiinni. Betonihan johtaa kosteutta ja siksi sitä ei saisi koskaan sijoittaa suoraan kiinni puurakenteeseen, vaan välissä pitäisi aina olla kosteuskatko. Vihreä mähnä rehottaa vuorilaudoituksessa, koska betoni kostuttaa puuta.

Rakennus oli kuluneisuudestaan huolimatta kaunis, ja siinä olisi rutkasti potentiaalia upeaksi kodiksi, mutta jotenkin se ei vaan sykähdyttänyt. En siis usko, että tästä koulusta tulee meidän uutta kotiamme.

Talojahdin toinen kierros

  

Iso kiitos kaikille ihanista kommenteista edelliseen postaukseen! On kiva saada kannustusta, kun itsellä meinaa usko loppua.

Pienen hengähdystauon jälkeen olemme valmiit talojahdin toiselle kierrokselle. Alkavalla viikolla olisi kaksi näyttöä, ensimmäinen kohde on vanha koulurakennus ja toinen perinteinen maalaistalo. Niistä lisää näyttöjen jälkeen.

Tänään meitä ilahdutti tukkakoskelo 15 (!!) poikasen kanssa. Mahtoivatkohan kaikki olla emon omia poikasia vai olikohan ottanut naapurin lapset hoitoon. Oli kyllä melkoinen vilinä, kun pikkuruiset yrittivät vuorotellen päästä emon kyytiin :)