Talokauppa taitaa useimmiten olla kompromissiratkaisu, jossa tavoitellaan parasta mahdollista tasapainoa hyvien ja huonojen puolten välille.
Unohdetusta unelmaksi -kirjoituksessa esittelemäni talo on muutaman saamani ulkokuvan perusteella hyvinkin ryhdissään ja mitä todennäköisimmin korjaamalla siitä saisi upean talon. Lisäksi pihapiirissä on hieno iso hirsinavetta. Mutta tontti onkin pienempi kuin maaseudulla haluaisimme, eikä siinä olisi tilaa hevoselle.
Jugend-talo, joka sai meidät pohtimaan historian hintaa, on aivan upea, sisäänmuuttokunnossa ja sijaitsee ihanalla tontilla palveluiden läheisyydessä. Mutta talo on kalliimpi kuin mitä haluaisimme taloon laittaa rahaa.
Hirsiunelma radan varressa pitää edelleen minun listallani ykkössijaa. Talo on suuri, kaunis, vankasti rakennettu ja sijaitsee suojaisalla tontilla. Hevoselle olisi ilmeisesti mahdollista saada tallipaikka naapurista. Mutta talon vieressä kulkee junanrata eikä talo ole siksi vielä saanut miehen hyväksyntää.
Aina on joku mutta.
4 kommenttia:
Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta ei se junarata ihan oikeasti häiritse oikeastaan yhtään. Joskus harvoin meillä vähän tavarat helisee hyllyillä, kun ohi sattuu jyristämään oikein pitkä ja raskas tavarajuna, jolla on vauhtia tavallista enemmän. Itse en pystyisi asumaan maantien vieressä, ja kuuntelemaan tauotonta autojen jyrinää. Junat kun suhahtavat hetkessä ohi. Ikinä emme ole yölläkään heränneet junien takia.
Siskoni asuu myös aivan radassa kiinni, ja heillä ovat hevosetkin elelleet vuosikausia junista häiriintymättä.
Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Rekkaliikenne ja vilkas maantie tuntuvat itsestänikin huonommilta vaihtoehdoilta ihan turvallisuudenkin kannalta. Kummallista kyllä, radan varressa asuvana perheellisenä minua pelottaisi enemmän asua lähellä jokea/järveä, vaikka maisemat olisivat varmasti ihania. Vesi vaan tuppaa kiehtomaan lapsia niin kovin paljon.
Niinhän se talokauppa vähän on, kuten sanoit, kompromissiratkaisu. Millaisessa tasapainossa talon/tontin/sijainnin hyvät ja huonot puolet on. Me asutaan suht vilkasliikenteisen tien varrella, ihan tiessä kiinni, mutta hyvin harvoin tiellä kulkevat autot haittaa. Vanhat talot on jostain syystä hyvinkin äänieristettyjä. Joskus kun lumiaura jyristää ohi, koko talo tuntuu tärisevän, mutt nekin ajelee onneksi yöllä. Eniten pelottaa, että lapset juoksee tielle, mutt onneksi ovat uskoneet pysyä pihan puolella.
Ja kaikkeen tottuu, tottuihan sitä aikoinaan ratikoiden jyrinään ja ambulanssin huutoon ikkunan alla. Ne äänet kuuluu kaupungin ääniin, maalla äänet on vain hiukan erilaiset.
Itsekin olin radan varressa poiketessa yllättynyt, kuinka vähän junat häiritsivät - niin sisä- kuin ulkotiloissa. Ja moni radan varressa asuva on kannustanut, että niihin junien suhahduksiinkin tottuu tosi äkkiä, eikä niitä sitten enää edes huomaa.
Minustakin autoliikenteen tauoton jylinä on pahempaa. Yksi kaunis talo (Rauhasalo) hylättiin ihan puhtaasti liikennemelun perusteella. Sisällä se ei häirinnyt, mutta pihassa joutui korottamaan ääntään, että pystyi keskustelemaan, kun rekat posottivat 80 km/h ohitse.
Lähetä kommentti