Talojahdissa on ollut hiljaista, kun uusia kiinnostavia kohteita ei ole tullut vastaan. Talvi ei ehkä ole ideaaliaika vanhan talon myymiseen, mutta toisaalta, jos joku pelästyy talvella vanhan talon kylmiä lattioita ja jättää siksi talon ostamatta, on parempi niin. Itse hieroisin mieluiten kauppoja muulloin kuin kesällä, koska silloin näkee, ovatko maisemat sellaiset, että niissä viihtyy muulloinkin kuin kauniina aurinkoisena kesäpäivänä.
Kiinnostavia kohteita odottaessa on hyvää aikaa miettiä talounelmiaan. Minun unelmataloni olisi vanha hirsinen maalaistalo tai vaihtoehtoisesti 1900-luvun alun korea hirsihuvila. Maalaistalo olisi punainen valkoisin ikkunapuittein ja tiilikatolla kohoaisi kattolyhty, jonka suurista ikkunoista on upea näkymä järvelle tai maalaismaisemaan. Sisäänkäynti tapahtuisi valkoisista pariovista suurelle lasikuistille, jonka koristeellisista ikkunoista näkyisi rehevä vanhanajan piha sireenipuskineen. Talon pihapiirissä olisi vanha kivinavetta ja ympärillä muutama hehtaari maata hevosille laitumeksi.
Hirsihuvila puolestaan olisi vaaleasävyinen herkkä villa, joka seisoo korkealla kivijalalla järven rannassa. Ulkoasu olisi jugendille tyypillinen varovaisen koristeellinen ja kattoa peittäisi saumapelti. Erimuotoiset kauniit ikkunat, erkkerit ja kuistit tarjoaisivat näkymät järvelle ja kauniiseen puutarhapihaan. Sisäänkäynnin parioville johdattaisi jyhkeät kiviportaat.
Sisällä talossa olisi puulattiat, peiliovet ja korkeat huoneet. Suurta salia koristaisi kaakeliuuni ja reilun kokoisessa keittiössä olisi puuhella ja leivinuuni. Muissakin asuinhuoneissa olisi tulisijat talven pakkaspäiviä varten. Korkeita ruutuikkunoita reunustaisivat koristeelliset listat samoin kuin ovia sekä lattian- ja katonrajaa. Seinissä olisi siistit pinkopahvit ja vanhat tapetit ja katossa helmiponttipaneeli.
Sellainen olisi unelmataloni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti