Viime aikoina olen perehtynyt kattavasti vanhojen talojen tarjontaan netissä. Etuovi, Oikotie, Nettiasunnot ja moni muu verkkopalvelu ovat tulleet tutuiksi. Olen huomannut, että vanhojen talojen myynti-ilmoituksissa vilahtelevat samat fraasit, joilla koitetaan herätellä asiakkaissa mielikuvia - ja ostohaluja. Myynnissä on useita kulttuurihistoriallisia kartanomaisia hirsitaloja ja tunnelmallisia punaisia torppia maalaismaisemassa. Monet niistä on myös "kunnostettu vanhaa kunnioittaen", mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan?
Jos myynti-ilmoituksessa lukee "kunnostettu vanhaa kunnioittaen", oman kokemukseni mukaan se hyvin usein tarkoittaa sitä, että jossain sisäseinässä on otettu esiin hirsipinta. Ja onhan se vanhan kunnioittamista, jos hirsi on kuorittu esiin kipsilevyjen, villojen ja muovitapettien alta, ja hirsipinta on toki kaunis, mutta kuinka moni tulee ajatelleeksi, onko se alunperin tarkoitettu esille jätettäväksi. Vanhoja taloja kunnostavat törmäävät varmaan usein remontin keskellä kysymykseen: "kai te jätätte hirren näkyviin?". Jostain on syntynyt käsitys, että vanhoissa taloissa on aikoinaan hirsipinta ollut näkyvillä. Ja onhan osin näin ollutkin - ainakin ensimmäisinä vuosina talon rakentamisen jälkeen, kun hirsirakenteiden on odotettu painuvan. Sen jälkeen on hirsiseinä kuitenkin usein varsinkin vauraammissa taloissa piilotettu ja koristeltu joko maalaamalla tai tapetoimalla. Suomessakin on tehty näin jo 1700-luvulla. 1800-luvun puolivälissä tapetointi yleistyi entisestään, kun tapetteja alettiin painaa painokoneilla ja hintataso laski useampien ulottuville.
"Kunnostettu vanhaa kunnioittaen" saattaa myös tarkoittaa sitä, että talon ulkokuoressa on säilytetty aikakautensa tunnuspiirteet, mutta sisällä onkin lattiassa sitä samaa tammiparkettia, mitä on lähes jokaisessa rakennusliikkeiden uudisrakennuksessa, ja keittiö on linjakas ja ultramoderni. Näin oli yhdessä 1800-luvun lopun koulurakennuksessa. Joskun vanhaa on kunnioitettu niin, että vanha lautalattia on säilytetty, mutta kaikki elämisen jäljet ovat kadonneet, kun lattiat ja kynnykset on hiottu sileäksi ja päälle on vedetty vaalea Betolux. Toisinaan vanhan kunnioittaminen näkyy uusina ruutuikkunoina ja koristeellisina peitelistoituksina rintamamiestalossa, jossa ei sellaisia alunperin ole ollutkaan. Joskus vanhaa on kunnioitettu maalaamalla 1980-luvulla asennetut ruskeat ikkunanpokat ja mäntypaneelit valkoisiksi ja asentamalla kasarilaakaovien tilalle uudet peiliovet.
Onneksi nykyään on yhä enemmän ihmisiä, joille "kunnostettu vanhaa kunnioittaen" tarkoittaa enemmän kuin vanhalta näyttävää taloa. Se tarkoittaa kunnostamista perinteisin menetelmin ja materiaalein. Vanhoihin rakennuksiin mieltyneet ja perinnerakentamiseen perehtyneet käyttävät myös usein termiä "peruspilaamaton". Yleensä sillä tarkoitetaan, että talo on onnistunut ohittamaan erityisesti 1980-luvulla vallinneen peruskorjausvillityksen, ja että sitä on ylläpidetty, mutta ei välttämättä isommin kunnostettu tai remontoitu, eikä varsinkaan ympäriinsä muovitettu. Alkuperäiset energiakriisiä uhmaavat ikkunat ja ovet on säilytetty samoin kuin vanhat aidot pintamateriaalit. Vielä jos niitä on kunnostettu perinteisin keinoin, on kyseessä todellinen rakennushistorian helmi, jota kannattaa vaalia. Tällaisen talon toivoisin itsekin löytäväni...
3 kommenttia:
Heh :) Tämä kyllä kolahti sillä meillä on jätetty sitä hirttä näkyviin ja on poistettu vanhaa pinkopahvia. Tosin syystä että pinkopahviin on laitettu vinyylitapetti viimeisemmäksi.
Meille antoi museoviraston ihminen täällä käydessään hyvän vinkin. Älkää purkako kaikkia ajan kerrostumia pois, ja niin on tehty. Saliin sai jäädä pahvilevyt muistoksi kattoon. Sinne ne ovat ilmestyneet kai 70-luvulla.
Sitä vanhaa on kyllä yritetty säästää mahdollisimman paljon.
ja vielä kiitos vierailusta blogissani :) Liitynkin tänne heti lukijaksi.
Oletteko seurailleet pakkomyyntikohteita? www.oikeus.fi löytyy.
Kyllä kirjoitit asiaa, mullakia sylettää myynti-ilmoituksissa "vanhaa kunnioittaen".
Meijän taloon oli just 1980-luvulla tehty paljon remonttia. Ikkunat vaihdettu, väliovet vaihdettu, laittiat uusittu ja samalla eristetty lasivillalla ja muoviaki oli laitettu. Ja joskus oli myös kakki pönttöuunitki poistettu.
Meiltä kans kyseltiin, ettekö jätä hirttä näkyville? Meidän talon hirret oli jo tummuneet niin tummiksi, ettei todellakaan olleet enään mikään kaunistus (kotimme on ollut joskus savupirtti). Olemme yrittäneet tehdä remonttia vanhaa vaalien, mutta emme halunneet kodistamme kuitenkaan museota, vaan meidän näköinen koti. :)
Tervetuloa molemmat! Kiva saada uusia kävijöitä ja vielä kommenttien kera :)
Katja, hirsipinta on varmasti parempi vaihtoehto kuin vinyylitapetti. Itsekin pidän siististä hirsipinnasta, vaikka tiedänkin, ettei sitä välttämättä ole tarkoitettu esiin jätettäväksi. Häiritsee vaan, kun joillekin paljaasta hirsipinnasta on tullut synonyymi perinneremontoimiselle.
Tuo museoviraston neuvo on kyllä ihan totta. Ne joskus karmeatkin kerrostumat ovat osa talon historiaa ja jos materiaali vain on sellainen, ettei se ole vaaraksi rakenteille, niin niitäkin olisi hyvä säilyttää.
Kiitos paljon linkkivinkistä! Tuo onkin meille uusi kanava talonmetsästykseen.
Eikku, olen kanssasi täysin samaa mieltä, että tärkeintä on tehdä kodistaan oman näköinen. Kyllä minäkin varmaan sitten aikanaan saan monen kiihkeän perinteiden vaalijan aamukahvit väärään kurkkuun, kun kannan modernit nahkasohvat tuvan lattialle ;)
Lähetä kommentti