perjantai 1. huhtikuuta 2011

Wanhaa arabiaa

  

Viimeisin villitykseni on Arabian 60-70-luvun iloisen väriset retrokupit, suurimpina suosikkina tietysti kaikki turkoosikuvioiset. Tämän sekalaisen seurakunnan hankin hiljattain Huuto.netistä. 

Tykkään vanhoista astioista, mutta olen vähän huono keräämään systemaattisesti yhtä tiettyä astiasarjaa, joten olen päättänyt haalia huvikumpu-tyyliin sekalaisen valikoiman samanhenkisiä kuppeja turkoosin, sinisen ja vihreän sävyissä.

Turkoosi Retikka on yksi mieluisimmista koristekuvioista ja toivon, että näitä kuppeja minulle etsiytyy useampia, vaikka en järjestelmällisesti aiokaan niitä metsästää.
     
     
Niin, ja minullehan voi tietty vinkata, jos kaapeissasi pyörii tarpeettomana kauniita retrokuppeja ;)

Ps. Mies näytti hirsiunelmalle vihreää valoa, eli meillä elellään hyvin jännittäviä aikoja...

14 kommenttia:

Kesäkukka kirjoitti...

Juuri annoin yhden turkoosin Retikka-kupin ystävälleni synttärilahjaksi :)

Jännitän täällä myös, miten hirsiunelma asia etenee! Peukkuja!

PikkuBertta kirjoitti...

Ihania nuo vanhat kupit...minullakin on muutamia kuppeja ja muistelenpa juoneeni lapsuudessa kahvia noista sisnunin mallisista kupeista...ennenhän oli VAIN arabiaa...ainakin meillä:)

Terhi kirjoitti...

Meillä kotona on ollut noita mutta kaikki ovat aikojen saatossa hajonneet. Onnea talon metsästykseen.

Kirsi kirjoitti...

Hieno homma, että mieskin sai pohdintansa päätökseen ja vielä positiiviseen:) Onko kyse radan varren hirsiunelmasta? Vaikuttiko päätökseen muuten käynti tuossa 80-luvulla läpiremontoidussa pihapiirissä?

Mulla on kahta arabia astiastoa astiakaapissa, mutta eihän niitä kehtaa/uskalla käyttää kun Marko sai ne omilta vanhemmiltaan, vaikka toinen on niiden hääastiasto ja toinen vielä vanhempi... argh jos joku niitä menis rikki. Ehkä eriparisia kirppiskuppeja tulis paremmin käytettyä?

SuperSanna kirjoitti...

Minä ostin noita kokoelman (kaikkia värejä ja kuvioita) opiskelijan budjetilla yli kymmenen vuotta sitten. Periaatteena oli, etten maksa kupista+asetista yli viittä markkaa :) Hyvän kokoelman sain silti aikaiseksi, nyt kupit odottavat banaanilaatikossa pääsyä uuteen keittiön sitten joskus...

Tsemppiä hirsiunelmalle, kevätkin tulee :)

Hippokampustaja kirjoitti...

Minä ihastuin kotikodin kaapissa tuollaisiin kuppeihin ja sain niitä puoli tusinaa itselleni siinä vaiheessa, kun kotikoti myytiin...
http://hippokampustaja.blogspot.com/2010/06/mittumaari.html

Anonyymi kirjoitti...

Kommentoin nyt tähän Arabia-postaukseen, vaikka kommentti koskee yleisemmin blogisi aihetta. Täällä toinen kolmekymppinen, joka miehensä kanssa jakaa samat kotihaaveet kuin teilläkin! Kirjoituksesi voisi olla omasta kynästäni :)!Ollaan etsitty jo useampi vuosi talovanhusta niinikään Tampereen seudulta, mutta eipä tuollaisia alkuperäishelmiä liiemmin ole myynnissä... Useita ollaan katsastettu, mutta etsintä yhä jatkuu... Onnea ja tsemmpiä teille kodinhakuun! Kyllä se oikea vielä löytyy ajallaan!

Kirsikka kirjoitti...

Nuo kupposet ovat tosissaan niin kivoja, varsinkin juuri se turkoosi. Harmittaa kun kaikki vanhat kupit ovat aika pieniä, kun itse tykkään nauttia teetä isosta kupista. Ja toivottelen kovasti onnea unelman kanssa, aivan mahtava juttu jos se toteutuu!

Liisa kirjoitti...

Kesäkukka, sehän oli aivan ihana synttärilahja!

PikkuBertta, niinhän se oli, että ennen Arabia, Riihimäen lasi ja muut oli ihan arkisia käyttöastioita, kun Made in China -tuotantoa oli paljon vähemmän tarjolla. Varmaan silloinen hintatasokin suosi kotimaisen ostamista.

Terhi, tuollaiset kupit on kaiketi ollut just arkikäytössä ja niinhän siinä tuppaa käymään, et pikkuhiljaa niitä hajoilee.

Kirsi, juurikin se radan varren talo :) Se 80-luvun peruskorjauksen näkeminen livenä saattoi tosiaan miehellä vaikuttaa lopulliseen päätökseen. Perintöastiat on kyllä aina arvokkaampia kuin kirppislöydöt. Jäis itelläkin sellaset varmaan kaappiin koristeeksi.

SuperSanna, voisin kuvitella, et kokoelma sopii täydellisesti teidän tulevaan keittiöön :)

Hippokampustaja, komeat kupit on sullakin! Itsekin olen saanut vanhempien kaappien kätköistä muutaman upean aarteen. Harmi, ettei heillä ole tuollaisia ihania retrokuppeja.

Anonyymi, onnea teillekin talonetsintään! Valitettavan harvassa on kyllä Tampereen seudulla hyvin säilyneet vanhat talot.

Kirsikka, on kyllä totta, että noi kupit on tosi pikkuruisia. Meilläkin juodaan teet isoista kupeista, joten noi retroherkut jäänee lähinnä vieraskäyttöön.

Hyvä Mieli kirjoitti...

Tarpeeksi monta vanhaa taloa katsottuaan, hahmottuu hyvin se mitä tarjolla on ja myös se, mitä ei missään nimessä halua. Samalla hahmottuu se, mihin kannattaakin sitten suhtautua suurella mielenkiinnolla. Uskon myös siihen, että sen oikean tuntee, kun se kohdalle osuu. Ihania, kauniita kuppeja Sinulla :)

Liisa kirjoitti...

Hyvä Mieli, minäkin uskon, että kun tietää, mitä haluaa, niin kyllä sen itselle oikean jostain tunnistaa. Minä ihastuin tähän tämänhetkiseen "ykköstaloon" heti ensinäkemältä :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitoksia siis 80-luvulle, että isäntä alkoi lämpenemään radan varren talolle! :)

Jännityksellä odottelen uutisia päätöksestänne...

Terkuin,
M(&M)

Liisa kirjoitti...

M, kuulet varmana ensimmäisten joukossa :)

Anonyymi kirjoitti...

Mullakin on noita samantyylisiä kuppeja kotona:) Retrokupit on vaan niin ihania! Itsekin olen hurahtanut retroastioihin, ja vanhaan arabiaan ja ja ja... :D