1930 rakennettu ruutuikkunainen päärakennus lasikuisteineen ja ryhdikkäät hirsiset ulkorakennukset houkuttivat meidät katsomaan vanhaa maatilan talouskeskusta, johon oli jätetty vielä muutama hehtaari maatakin ympärille. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, eikö vain? Ja niinhän se onkin: päärakennus oli peruskorjattu ja laajennettu 1980-luvulla. Asia kerrottiin jo ilmoituksessa, mutta päätimme kuitenkin antaa talolle mahdollisuuden, koska paikka vaikutti muuten niin kiinnostavalta.
Yritin olla avoimin mielin, vaikka 80-luvun peruskorjaukset ovat yleensä minulle täydellinen turn-off. Toivoin löytäväni ruman kuoren alla piileskelevän kauniin vanhan talon, jonka voisin ottaa hoiviini ja kuoria esiin mineraalivillojen ja muovimattojen alta. Mutta sitä vanhaa kaunista taloa ei enää ollut jäljellä.
Ensimmäisenä silmiini osui talon päädyssä kaamea 80-lukulainen parveke, jota en ollut huomannut myynti-ilmoituksen kuvissa. Ikkunat oli vaihdettu uusiin. Ne koittivat jäljitellä vanhoja ruutuikkunoita ulkoikkunaan laitetulla rimoituksella, mutta ei tehdasvalmisteisissa ikkunoissa ole ikinä samaa tunnelmaa kuin vanhoissa käsintehdyissä.
Sisällä oli 80-luvun tyyliin vaihdettu kokopuiset peiliovet kevytrakenteisiin laakaoviin. Kaikki tulisijat oli purettu. Lattiat oli peitetty muovimatoilla. Vanhat portaat oli korvattu metallirunkoisilla avoportailla. Vain kaarevaksi sahatut oviaukot puuttuivat. Märkätilat olivat täyttä kasaritunnelmaa. 80-luku oli iskenyt myös ulkorakennuksiin, jotka oli sisältä levytetty ja muovimatotettu.
Kaiken kruunasi yläkerran aulassa kasa mineraalivillan riekaleita ja hiiren papanoita. Jos olette myymässä taloanne, suosittelen siivoamaan ainakin hiirenpapanat pois. Eivät meinaan tehneet ainakaan meihin kauppojen kannalta toivottavaa vaikutusta.
4 kommenttia:
Voi apua. Liian paljon vastaavanlaisia...
Olen hetken aikaa seurannut täällä talon etsintäänne, tämä taitaakin olla ensimmäinen kommentointini :)
Blogisi on erittäin mielenkiintoinen sillä meillä on samanlainen projekti jossain määrin meneillään. Ollaan mooonta vuotta seurailtu myyntiin tulevia kohteita, ja ainakin täällä Keski-Suomessa lähes kaikki talot on pilattu väärillä remonteilla. Viimeisimmässä kohteessa (1900- luvun alun hirsirunkoinen) oli noita mainitsemiasi kaariovia ja kaikkea muuta kamalaa!
Uh, tuossa ois vähän liiaksi paljon tekemistä, ett sais alkuperäsen esiin. Ja pelottava, pelottava lasivilla kuumottaa, ett siellä on kosteutta jossain. Nuo 80-luvulla tehdyt laajennukset on usein ne kaikkein pahimmat. Meillä ei onneksi ollut kuin ikkunat vaihettu 70-luvulla, eikä sen suurempaa pilaavaa remonttia oltu tehty ja tekemistä tässä silti riittää.
Mutta jos jotain kaunista pitää sanoa, ni onhan heinot piharakennukset.
Jaana, kiva, kun jätit kommentin :)
Näitä tapauksia on kyllä valitettavan paljon - varsinkin kun vanhoja taloja on kaiken kaikkiaan niin vähän jäljellä.
Rouva Kukko, mekin laskeskeltiin, että talossa olis ollut turhan paljon tekemistä ja liikaa riskirakenteita, joista olis voinut paljastua vaikka mitä yllätyksiä.
Lähetä kommentti