Kirppareilla tulee kierreltyä ihan liian harvoin, vaikka rakastan vanhoja tavaroita. Vanhoissa tavaroissa näkyy viehättävästi eletty elämä, ja on hauska antaa mielikuvituksen lentää, ja kuvitella, millainen tarina tavaran taakse kätkeytyy. Ekologisistakin syistä haluaisin ostaa enemmän tavaroita käytettyinä, mutta mukavuudenhalu saa usein valitsemaan "uuden tavaran kaupan" kirpparin sijasta. On vaan niin paljon mutkattomampaa kävellä liikkeeseen, jossa kaikki tavarat ovat siistejä ja hienosti esille aseteltuja. Olen muutenkin vähän huono shoppailemaan ja käyn harvoin kiertelemässä kaupoissa ihan huvin vuoksi. Kirpparille täytyy aina lähteä ihan erilaisella asenteella: kirpparikiertely on aarteenmetsästystä.
Monissa blogeissa esitellyt ihanat kirppislöydöt ovat saaneet minutkin haikailemaan aarrejahtiin, ja tänään lähdin vihdoin pitkästä aikaa kirppistelemään. Alku meni hyvin, ja olin hintatietoinen ja harkitseva. Mutta sitten tuli vastaan pöytä, jossa oli iso kasa vanhoja aterimia ja homma karkasi lapasesta :)
Aterinkasasta lähti lopulta mukaan kaksi settiä haarukoita ja ihanat pienenpienet lusikat, joilla mies joutuu tästä lähin syömään kaikki jälkkärit ;) Samasta pöydästä löytyi Made in China -peltitarjottimien seasta myös yksi pieni hopeinen tarjotin. Emalikattila oli niin kauniin vihreä ja kahvan kolhua lukuunottamatta tosi hyväkuntoinen, että pakko se oli ostaa, vaikka 15 euron hinta kirpaisikin. Oli se sentään kuitenkin melkein puolet halvempi kuin muut näkemäni emalikattilat. Jonkun entisen kirjakerholaisen pöydästä löytyi vielä priimakuntoinen fiilistelykirja Huvilan hengessä. Toiselta kirpparilta ostin vielä Järvenpään Alumiinitehtaan kakkuvuoan eurolla. Se taisikin olla päivän ainoa järkiostos :)
Kivaa oli, toivottavasti tulee lähdettyä pian uudestaan. Olen ihan tyytyväinen hankintoihin, vaikka tiedän innostuksissani maksaneeni melko kovia hintoja. Ehkä se malttikin kasvaisi, kun kävisi useammin... Voi kun olisi enemmän niitä perinteisiä kirppareita, joissa pääsisi tinkaamaan myyjän kanssa.
8 kommenttia:
Ihanat löydöt! Tuon vihreää emalikattilaa en ole koskaan nähnyt. Hyvä ostos hinnasta huolimatta.
Sitä se totaalisesti on, aarteenmetsästystä... ja yleensä, kun se löytyy, rahoistaankin pääsee tosi helposti ;D
Ihania löytöjä olet tehnyt! Emalikattila on tosiaan erikoisen värinen, mutta kaunis!
Mukavaa viikonloppua!
Sitähän se parhaimmillaan on, aarteenmetsästystä. Huisin hienot löydöt! Ja vanhassa talossa ne on mukavia :) Hyvää viikonloppua.
Ihanat aterimet ja tuo kattila kannatti kyllä ostaa, niin kauniin värinen. Ja on kyllä totta, että mitä enemmän kiertelee, sitä harkitsevammaksi tulee ostosten suhteen. Minäkin pääsen ensi viikolla taas kiertelemään eri kirppiksiä, innolla odotan ;)
Ihania löytöjä olet tehnyt. Minäkin olen vasta muutamia vuosia kierellyt säännöllisesti kirppareita ja nyt vois sanoa jo, "että sinne on päästävä". Hyvän löydöt saa mielen iloiseksi pitkäksi aikaa.
Tuo kattilan vanhan vihreän sävy on kyllä hieno. Mitä enemmän sitä katselee, sitä kivammalta se näyttää :)
Mua jo aikaa sitten varoiteltiinkin, että vanhojen talojen myötä elämään alkaa etsiytyä kaikenlaista muutakin vanhaa. Mutta mikäs sen parempi yhdistelmä kuin vanha talo ja vanhat tavarat!
Mä rakastan kierrellä kirppiksillä, ehkäpä just sen vuoksi kun se on sitä aarteenmetsästystä. Siinä pääsee toteuttamaan sitä ikivanhaa keräilyviettiä mitä ammoisista ajoista on säilynyt naisten sielun sopukoihin. Ja yleensä kun lähtee hakemaan jotain se ei tuu eka kerralla vastaan vaan ehkä vasta kolmannella tai neljännellä, mutta siinä sivussa on tehnyt paljon muita hyviä löytöjä ;)
Ja mua niin harmittaa, kun ei lähellä ole kovin löytörikkaita kirpiksiä, mutta kierrän kans aarteiden toivossa aina, kun mahdollista. Tähän mennessä paras löytö oli pari oikein kaunista räsymattoa muutamalla eurolla...
Lähetä kommentti