Olemme palanneet talojahdissa takaisin lähtöruutuun. Teimme vaikean päätöksen ja päätimme luopua hirsiunelmasta radan varressa. Pettymys on melkoinen, mutta emme vain saaneet matkaan tulleita mutkia oikaistua.
Uusi alkukaan ei ole ollut helppo. Löysimme upealta paikalta kauniin kartanon kesähuvilan, jota harkitsimme tosissamme, mutta emme lopulta uskaltaneet ostaa sitä kosteusvaurion vuoksi. Toinen täydelliseltä vaikuttanut kohde, ihanan idyllinen punainen torppa, myytiin nenämme edestä ennen kuin ehdimme sitä katsomaan.
Väsyttää ja välillä tekisi mieli laittaa hanskat naulaan - pitkäjänteisyys ei ole koskaan ollut vahvin puoleni. Kyllästyttää jatkuvasti selata myytäviä kohteita. Tuntuu kuin etsisi helmeä kivikasasta. Kevään myötä talotarjonta on parantunut, mutta edelleen meidän kriteereihimme sopivat kohteet ovat harvassa.
Onneksi aurinkoiset kesäpäivät antavat voimia jatkaa ja upeasti kukoistava luonto muistuttaa, kuinka ihana olisi omistaa oma piha. Kiinnostavia kohteita odottaessa opettelen käyttämään uutta kameraani. Näissä kuvissa yksi suosikeistani, valkoinen syreeni.
9 kommenttia:
Voimia! Minustakin monesti tuntuu, että hinta-laatusuhteeltaan hyvää kohdetta on lähes mahdoton löytää. Aina jossain klikkaa, ja kaupat jäävät tekemättä. Pidetään kuitenkin toivoa yllä, eikä luovuteta, ennenkuin koti löytyy!
Voi... ei.
Minä jatkan toivomista, että löydätte sen unelmanne. ja mahdollisimman pian. Muistan ihan liiankin hyvin, miltä se etuovicommin kahlaaminen ja epätoivo tuntuvat.
Harmi juttu :(
Toivottavasti unelma kuitenkin piakkoin toteutuu! Joskus se saattaa ilmaantua aivan yllättäen!
Tsemppiä!
Luota siihen, että se oman haaveen kohde löytyy!!! Vielä ei ollut sen aika. Jossain se odottelee sopivaa hetkeä tulla esiin jotakin kautta :)
Voi harmi... mutta olen varma, että kyllä se unelmien tupa vielä löytyy, kun jaksatte vain etsiä. Ehkä laitat oman pikkuilmoituksen sopivaan paikallislehteen, sillä voi tavoittaa pari perikuntaakin? Kosteusvaurio kohtaa pitäisi ennen ostamista päästä tutkimaan, mutta mites revit auki jotain siinä vaiheessa kun harkitst ostoa... Mäkin ehdin jo menettää toivoni, kun vuoden verran etsittiin omaamme... että kyllä se siitä, pitää vain jaksaa uskoa omaan haaveeseen:)!
Tsemppiä etsintään! Jos oikein positiivisesti ajattelee, niin tuossahan ei ollut tarpeeksi tonttia hevosunelmalle. Jos tämä on nyt merkki ja löydätte täydellisen paikan tarpeeksi isolla tontilla.. Toivotaan parasta!
No voi harmitusten harmitus! Voin kyllä kuvitella miten inhottava tilanne. Voi kun se talo nyt jostain vaan ilmestyis.
Meillä meni monta vuotta ennen kuin löydettiin tää nykyinen koti... Ehdittiin tehdä vanhaan kotiinkin isot rempat etsiessä. TOivonkin menetin monta kertaa;) Joten häntä pystyyn! Mulla ei muuten ole tällä hetkellä ollenkaan kameraa, nyyh!
Tiedän tuon tunteen, kun usko meinaa loppua:( Toivottavasti saatte vinkkejä uusista hyvistä kohteista!
Meillä alkaa täällä Pohjanmaalla ne alueet, joista taloa olemme etsineet, olla kaluttu läpi. Ollaan laitettu lehti-ilmoituksia,ja ajeltu teitä ristiin rastiin ja otettu autiotalojen osoitteita ylös, sitten kunnan rakennusvirastosta osoitteen perusteella omistajaa kyselemään.Eräskin talo näytti ulospäin aivan ihanalta, kuin suoraan vanhoista valokuvista, sitten kun astuttiin sisälle, tupa haisi aivan kauhealle, tuvan vanha kiviuuni oli purettu ja tehty lastulevykoppi wc-sauna yhdistelmä jne...
Anonyymi, uskonpuute ja epätoivo ovat kyllä jo turhan tuttuja matkakumppaneita. Mutta ei auta kuin jatkaa matkaa - etsimättä se unelma ei ainakaan löydy!
Tsemppiä teillekin talon etsintään!
Lähetä kommentti