sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Huvilaunelmia

   
    
Eilen kerroin huvilaunelmistani ja jäi harmittamaan, kun minulla ei ollut yhtään kuvaa upeista vanhoista villoista. Sitten muistin, että Gård och Torp -lehden viimeisimmän numeron (7/2010) kannessa komeilee upeaakin upeampi huvila. Tällaisen kuin saisi kodikseen...

Hiljattain löytämässäni HUVILA-blogissa on remontin kohteena ihanainen suomalainen huvila. Olen niin kateellinen ihmisille, joiden suvuilla on hallussa tällaisia aarteita. Meillä kun ei kummallakaan miehen kanssa ole tällaisia "sukurasitteita".

Kuva: SKV kiinteistövälitys Etuovi.com-palvelussa
 
Hangossa on useampia upeita huviloita. Yllä oleva, 1900-luvun alun huvila on jo jonkun aikaa etsinyt uutta omistajaa (Etuovi.com kohdenro 883807). Valitettavasti on vaan hinnaltaan aika kaukana meidän budjetista.

lauantai 27. marraskuuta 2010

Punainen tupa ja perunamaa

    
  
Talojahdissa on ollut hiljaista, kun uusia kiinnostavia kohteita ei ole tullut vastaan. Talvi ei ehkä ole ideaaliaika vanhan talon myymiseen, mutta toisaalta, jos joku pelästyy talvella vanhan talon kylmiä lattioita ja jättää siksi talon ostamatta, on parempi niin. Itse hieroisin mieluiten kauppoja muulloin kuin kesällä, koska silloin näkee, ovatko maisemat sellaiset, että niissä viihtyy muulloinkin kuin kauniina aurinkoisena kesäpäivänä.

Kiinnostavia kohteita odottaessa on hyvää aikaa miettiä talounelmiaan. Minun unelmataloni olisi vanha hirsinen maalaistalo tai vaihtoehtoisesti 1900-luvun alun korea hirsihuvila. Maalaistalo olisi punainen valkoisin ikkunapuittein ja tiilikatolla kohoaisi kattolyhty, jonka suurista ikkunoista on upea näkymä järvelle tai maalaismaisemaan. Sisäänkäynti tapahtuisi valkoisista pariovista suurelle lasikuistille, jonka koristeellisista ikkunoista näkyisi rehevä vanhanajan piha sireenipuskineen. Talon pihapiirissä olisi vanha kivinavetta ja ympärillä muutama hehtaari maata hevosille laitumeksi.

Hirsihuvila puolestaan olisi vaaleasävyinen herkkä villa, joka seisoo korkealla kivijalalla järven rannassa. Ulkoasu olisi jugendille tyypillinen varovaisen koristeellinen ja kattoa peittäisi saumapelti. Erimuotoiset kauniit ikkunat, erkkerit ja kuistit tarjoaisivat näkymät järvelle ja kauniiseen puutarhapihaan. Sisäänkäynnin parioville johdattaisi jyhkeät kiviportaat.

Sisällä talossa olisi puulattiat, peiliovet ja korkeat huoneet. Suurta salia koristaisi kaakeliuuni ja reilun kokoisessa keittiössä olisi puuhella ja leivinuuni. Muissakin asuinhuoneissa olisi tulisijat talven pakkaspäiviä varten. Korkeita ruutuikkunoita reunustaisivat koristeelliset listat samoin kuin ovia sekä lattian- ja katonrajaa. Seinissä olisi siistit pinkopahvit ja vanhat tapetit ja katossa helmiponttipaneeli.

Sellainen olisi unelmataloni...

tiistai 23. marraskuuta 2010

Rauhasalo

  
  
Kävimme lokakuussa katsomassa Rauhasalon kiinteistöä, jota Hämeenkyrön kunta myi tarjousten perusteella. Rauhasalo oli 1920-luvulla matkustajakodiksi rakennettu hulppea hirsitalo. Neliöitä talossa oli 272 kahdessa kerroksessa ja se sijaitsi noin 2000 neliön tontilla pientaloalueella.

Talo oli upea. Siinä olisi ollut paljon kunnostettavaa, mutta myös valtavasti potentiaalia. Upean mansardikaton alla talossa oli säilynyt paljon vanhoja yksityiskohtia ja näki, että se oli aikanaan rakennettu huolella. Taloon tehdyt remontit eivät tehneet talolle oikeutta. Esimerkiksi seinissä oli muovitapetteja, puulattiat oli paikoin levytetty ja muovimatotettu piiloon ja ovia oli hiottu korotettuihin lattioihin sopiviksi. Paljon vanhaa ja kaunista olisi silti ollut harkitulla remontilla pelastettavissa.

Talo oli meistä todella kiinnostava, mutta emme kuitenkaan lähteneet mukaan tarjouskilpaan, koska talon sijainti ei ollut meille mieleinen. Talo sijaitsi liian lähellä todella vilkasta tietä - noin 11 000 autoa vuorokaudessa, 80 km/h ja paljon raskasliikennettä - ja liikenteen melu oli pihassa häiritsevä. Harmi, sillä toisella puolella taloa, kivenheiton päässä oli satama ja upea järvenrantapuisto.

Talo on nyt kaiketikin myyty. Toivottavasti uusi omistaja kunnostaa rakennuksen entiseen loistoonsa.

Jotain hyvää: upea mansardikatto, vanhat ikkunat ja ovet säilytetty, puulattiat tallessa muovimattojen alla, ihana iso sali, jossa kaakeliuuni, hyvä pohjaratkaisu.

Jotain huonoa: sijainti vilkkaasti liikennöidyn tien varressa, remontit, joissa käytetty vanhaan taloon sopimattomia materiaaleja.

Ps. Tämä on yksi niistä kohteista, jossa unohdin innostuksissani kaivaa kameran esille. Talosta löytyy lisää kuvia Reelinki-blogista.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Hyvä tästä vielä tulee

Kuva: Pirkanmaan maakuntamuseo.
Pirkanmaan maakuntamuseon julkaisuista löytyy erinomainen opas vanhojen talojen kunnostajille: Hyvä tästä vielä tulee - Perinnerakennusmestarin parhaat vinkit. Kirjan on kirjoittanut Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestari Tapani Koiranen yhdessä kahden rakennusrestaurointiopiskelijan kanssa. 

Oppaassa käsitellään kattavasti vanhojen rakennusten tyypillisiä ongelmia ulkorakenteista sisäpintojen materiaaleihin. Lisäksi oppaassa annetaan neuvoja ongelmien ratkaisuun perinnerakentamisen keinoin. Korjausvinkkien lisäksi kirjassa kerrotaan vanhojen rakennusten kunnostamiseen myönnettävistä avustuksista.

Opas on saatavilla pdf-muodossa Pirkanmaan maakuntamuseon sivuilta: Hyvä tästä vielä tulee (pdf). Ja mikä parasta: ihan ilmaiseksi :)

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Hirsiunelma radan varressa

 
Kuva talon omistajan.

Kävimme eilen katsomassa upeaa 1920-luvulla rakennettua hirsitaloa. Talo on VR:n aikanaan rakennuttama ja toiminut ilmeisesti rautatieläisten asuintalona. Alunperin talossa on ollut kolme asuntoa, mutta nyt koko talo on yhdistetty yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Talo sijaitsee maaseudulla alle 10 kilometriä palveluista.

Talo on kooltaan noin 270 neliötä ja se seisoo jykevällä luonnonkivijalalla noin 3000 neliön suojaisalla tontilla. Nykyinen omistajaperhe on pitänyt talosta todella hyvää huolta ja pikkuhiljaa kuorinut upeita vanhoja rakenteita esiin kipsilevyjen ja lateksimaalin alta. Perhe oli myös tehnyt todella onnistuneita tilaratkaisuja muokatessaan taloa yhden perheen tarpeisiin sopivaksi.

Talossa oli säilynyt mm. vanhat ikkunat, ovet, lattiat, paneelikatot, listoitukset ja osa tulisijoista. Omistajat olivat kaivaneet hirsiseinää esiin useissa huoneissa kipsilevyjen alta. Hirren sisäpinta oli siististi veistetty ja sopi hyvin esiin jätettäväksi.

Talo teki meihin todella vaikutuksen ja siinä oli useita niitä piirteitä, joita olemme talolta toivoneet. Talon kunnostus oli tehty vanhaa kunnioittaen perinteisin menetelmin ja aiempien omistajien taloon sopimattomia ratkaisuja oli poistettu. Talossa oli vielä kuitenkin jäljellä paljon kunnostettavaakin.

Tämä talo on tällä hetkellä meillä ykkösvaihtoehtona ja tätä harkitsemme tosissamme.

Jotain hyvää: talon koko, luonnonkivijalka, säilytetty paljon vanhaa ja alkuperäistä, kunnostettu perinteisin menetelmin, useita toimivia tulisijoja, pieni leivinuuni keittiössä, pesutiloihin suora sisäänkäynti ulkoa - koiraperheelle ehdoton plussa, naapurustossa useampi hevostalli, joissa voisi olla mahdollisuus toteuttaa unelmani omasta hevosesta

Jotain huonoa: sijainti radan varressa - junat tosin häiritsivät huomattavasti vähemmän kuin etukäteen luulimme, tontti pienehkö maaseudulla.

Ps. Kuvia ei valitettavasti ole enempää, sillä keskityin taas niin taloon tutustumiseen, että unohdin kokonaan kaivaa kameran esille. Eikä muuten ollut ensimmäinen kerta talojahdissa kun näin kävi :)

torstai 18. marraskuuta 2010

Kunnostettu vanhaa kunnioittaen

 
 
Viime aikoina olen perehtynyt kattavasti vanhojen talojen tarjontaan netissä. Etuovi, Oikotie, Nettiasunnot ja moni muu verkkopalvelu ovat tulleet tutuiksi. Olen huomannut, että vanhojen talojen myynti-ilmoituksissa vilahtelevat samat fraasit, joilla koitetaan herätellä asiakkaissa mielikuvia - ja ostohaluja. Myynnissä on useita kulttuurihistoriallisia kartanomaisia hirsitaloja ja tunnelmallisia punaisia torppia maalaismaisemassa. Monet niistä on myös "kunnostettu vanhaa kunnioittaen", mutta mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan?

Jos myynti-ilmoituksessa lukee "kunnostettu vanhaa kunnioittaen", oman kokemukseni mukaan se hyvin usein tarkoittaa sitä, että jossain sisäseinässä on otettu esiin hirsipinta. Ja onhan se vanhan kunnioittamista, jos hirsi on kuorittu esiin kipsilevyjen, villojen ja muovitapettien alta, ja hirsipinta on toki kaunis, mutta kuinka moni tulee ajatelleeksi, onko se alunperin tarkoitettu esille jätettäväksi. Vanhoja taloja kunnostavat törmäävät varmaan usein remontin keskellä kysymykseen: "kai te jätätte hirren näkyviin?". Jostain on syntynyt käsitys, että vanhoissa taloissa on aikoinaan hirsipinta ollut näkyvillä. Ja onhan osin näin ollutkin - ainakin ensimmäisinä vuosina talon rakentamisen jälkeen, kun hirsirakenteiden on odotettu painuvan. Sen jälkeen on hirsiseinä kuitenkin usein varsinkin vauraammissa taloissa piilotettu ja koristeltu joko maalaamalla tai tapetoimalla. Suomessakin on tehty näin jo 1700-luvulla. 1800-luvun puolivälissä tapetointi yleistyi entisestään, kun tapetteja alettiin painaa painokoneilla ja hintataso laski useampien ulottuville.

"Kunnostettu vanhaa kunnioittaen" saattaa myös tarkoittaa sitä, että talon ulkokuoressa on säilytetty aikakautensa tunnuspiirteet, mutta sisällä onkin lattiassa sitä samaa tammiparkettia, mitä on lähes jokaisessa rakennusliikkeiden uudisrakennuksessa, ja keittiö on linjakas ja ultramoderni. Näin oli yhdessä 1800-luvun lopun koulurakennuksessa. Joskun vanhaa on kunnioitettu niin, että vanha lautalattia on säilytetty, mutta kaikki elämisen jäljet ovat kadonneet, kun lattiat ja kynnykset on hiottu sileäksi ja päälle on vedetty vaalea Betolux. Toisinaan vanhan kunnioittaminen näkyy uusina ruutuikkunoina ja koristeellisina peitelistoituksina rintamamiestalossa, jossa ei sellaisia alunperin ole ollutkaan. Joskus vanhaa on kunnioitettu maalaamalla 1980-luvulla asennetut ruskeat ikkunanpokat ja mäntypaneelit valkoisiksi ja asentamalla kasarilaakaovien tilalle uudet peiliovet.

Onneksi nykyään on yhä enemmän ihmisiä, joille "kunnostettu vanhaa kunnioittaen" tarkoittaa enemmän kuin vanhalta näyttävää taloa. Se tarkoittaa kunnostamista perinteisin menetelmin ja materiaalein. Vanhoihin rakennuksiin mieltyneet ja perinnerakentamiseen perehtyneet käyttävät myös usein termiä "peruspilaamaton". Yleensä sillä tarkoitetaan, että talo on onnistunut ohittamaan erityisesti 1980-luvulla vallinneen peruskorjausvillityksen, ja että sitä on ylläpidetty, mutta ei välttämättä isommin kunnostettu tai remontoitu, eikä varsinkaan ympäriinsä muovitettu. Alkuperäiset energiakriisiä uhmaavat ikkunat ja ovet on säilytetty samoin kuin vanhat aidot pintamateriaalit. Vielä jos niitä on kunnostettu perinteisin keinoin, on kyseessä todellinen rakennushistorian helmi, jota kannattaa vaalia. Tällaisen talon toivoisin itsekin löytäväni...

lauantai 13. marraskuuta 2010

Maalaisunelmia

 


Tämä maalaistalo sai talojahtimme suuntautumaan paljon kauemmas Tampereesta kuin oltiin suunniteltu. En vain voinut vastustaa talon julkisivua, kattolyhtyä, pariovia ja ruutuikkunoita. Ihan pelkkä päähänpisto ei uusi aluevaltaus ollut, sillä vaihtoehtona Tampereen seudulle olemme miettineet sijoittumista lähemmäs miehen lapsuudenmaisemia Etelä-Suomessa. Lisäksi meillä on ollut haaveissa maalaistalo, jonka tontti mahdollistaisi eläinten ottamisen; pari hevosta, iso vahtikoira ja kanoja ainakin alkuun.

Talo on neljän hehtaarin suuruisen pientilan päärakennus. Tontilla on myös vanha navetta ja ulkorakennus. Talo sijaitsee rauhallisessa maalaismaisemassa, mutta kuitenkin vain viiden kilometrin päässä palveluista. Idyllisestä ulkonäöstään huolimatta talo ei ihan osu yhteen toiveidemme kanssa: se on lautarunkoinen ja rakennettu 40-luvulla. Asuinpinta-alaa talossa on noin 100 neliötä kahdessa kerroksessa ja yläkerrassa lisäksi rakentamatonta korkeaa tilaa, jonka käyttöön ottamalla neliöitä olisi noin 120.

Talo oli luonnossakin yhtä idyllinen kuin kuvissa. Astuessamme pariovista  sisään kuistille, olin vielä tyytyväinen, mutta seuraavan oven takana odotti pienoinen pettymys. Kuistin jälkeinen lämmin eteinen oli pieni ja ahtaaseen tilaan aukesi eteisen pariovien lisäksi neljä ovea. Pikkuruisen eteisen jälkeen näimme vieläkin pienemmät pesutilat, jotka oli sijoitettu oudosti tupakeittiön leivinuunin taakse. Vaatekaapin kokoiseen tilaan oli ahdettu vessa, suihku ja sisäsauna. Alakerran muut tilat olivat mukavat: iso tupakeittiö, pieni olohuone ja kaksi kamaria. Tupakeittiössä oli suuri leivinuuni ja puuhella ja kamareissa kaksi pönttöuunia ja puuhella. Pönttöuuneista toinen oli ihastuttava pikkupönttöuuni, joita näkee harvemmin.



Talossa oli yhtä huonetta lukuunottamatta lautalattiat ja viimeisessäkin huoneessa muovimaton alta pilkisteli puuta. Vanhat ovet ja ikkunat oli säilytetty. Puunväriset lattiat, katot ja puolipaneelit kukkatapeteilla höystettynä tekivät tunnelmasta turhan mökkimäisen, mutta se nyt olisi helposti korjattavissa pienellä pintaremontilla. Ikkunat oli paikoin päästetty todella huonoon kuntoon, mikä sai epäilemään kosteutta rakenteissa. Ikkunoiden pintaan oli myös tiivistynyt runsaasti kosteutta, mikä kieli lämmön karkaamisesta harakoille.


Yläkerrassa oli yksi makuukamari ja loput rakentamatonta, korkeaa vinttitilaa. Sinne saisi rakennettua toisen makuukamarin ja pienen oleskeluaulan. Ikkunatkin tilassa oli jo valmiina.

  
Talo on ehdottomasti harkitsemisen arvoinen. Remontoitavaa siinä riittää, mutta toisaalta olemme etsineetkin kunnostettavaa kohdetta. Eniten talossa arveluttaa seinärakenteiden ja perustusten kunto ja mahdollinen kosteus rakenteissa.

Jotain hyvää: tilan koko, vanhat ovet ja ikkunat, puulattiat, tupakeittiö ja leivinuuni, kaksi hormia, korkea yläkerta, kehittämiskelpoinen navetta.

Jotain huonoa: perustusten kunto, mahdollinen kosteus rakenteissa, pesutilat, lahovauriot ikkunoissa.

torstai 4. marraskuuta 2010

Perinnemestarin remonttikirja

Kuva: WSOY

Hiljattain ilmestynyt Hannu Rinteen kirjoittama Perinnemestarin remonttikirja on mielestäni erinomainen opus jokaiselle vanhaa taloa kunnostavalle. Heti johdannossa kirjoittaja toteaa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa korjata vanhaa. Perinnerakentamisessa on kyse vanhan rakennuksen ymmärtämisestä ja kunnioittamisesta, mikä erottaa perinnerakentamisen tavallisesta remontoinnista.

Jokaisessa luvussa on ensimmäisenä rakennushistoriallinen osuus ja yhden esimerkkikohteen esittely. On kiinnostava lukea ihmisten tarinoita omista taloistaan. Seuraavana on Korjaajan ohjeet -osuus, jossa annetaan kuvilla varustetut ohjeet kohteen korjaamiseen. Kirjassa on ohjeet mm. punamullan keittämiseen, ikkunoiden kunnostukseen ja pinkopahvittamiseen. Viimeisenä joka luvussa on Mestarin kommentti, jonka on kirjoittanut rakennuskonservaattori ja maalarimestari Wilma Palomäki. Jokaisen vanhan talon ostoa harkitsevan kannattaisi lukea hänen kirjoituksensa "Ole realisti, kun hankit vanhan talon".

En ole vielä ehtinyt lukea läpi koko kirjaa, mutta voin silti jo lämpimästi suositella sitä. Kirja on todella kattava tietopaketti vanhoista suomalaisista puutaloista ja niiden kunnostamisesta. Kirja on kirjoitettu helppolukuisesti ja selkeästi ja siinä on valtavasti todella hyviä valokuvia kohteista. Korjausohjeet on kirjoitettu siten, että aloittelijakin ymmärtää, mutta silti niissä on varmasti hyödyllistä tietoa myös kokeneemmallekin remontoijalle. Ohjeet etenevät vaihe vaiheelta ja eri vaiheet on havainnollistettu kuvin.

Lisätietoja kirjasta löytyy Perinnemestarin sivuilta, jossa on nähtävillä myös pari esimerkkiaukeamaa (mm. sisällysluettelo). Sivut perustuvat YLE:llä esitettyyn Perinnemestari-tv-sarjaan, jossa Hannu Rinne on ollut käsikirjoittajana. Sivuilta löytyy myös paljon tietoa vanhojen talojen kunnostamisesta.

Ps. Jos suunnittelet kirjan ostoa, kannattaa vertailla hintoja. Hintaeroa oli halvimman ja kalleimman vaihtoehdon välillä yli kymmenen euroa.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Punatiilinen hevostalli

Kävimme syyskuussa katsomassa vanhaa punatiilistä hevostallia. Talli oli rakennettu vuonna 1903 ja se oli aikanaan kuulunut suurelle kartanolle. Rakennuksessa oli todella upeita yksityiskohtia esimerkiksi ikkuna- ja oviaukkojen muurauksissa.


Rakennus oli pinta-alaltaan 450 neliötä ja ikäisekseen tosi hyvässä ryhdissä. Talli seisoi jykevällä kivijalalla ja katto oli rakennettu vankkojen hirsien varaan.


Tallista olisi kyllä saanut rakennettua upean kodin. Rakennus oli alkuperäisen käyttötarkoituksensa mukaisessa asussa, joten sen muuttaminen asuinkäyttöön olisi vaatinut valtavan isot remontit. Sekään ei meitä pelottanut, mutta valitettavasti summa, jonka olisimme olleet valmiit laittamaan näin suurta työtä vaativaan rakennukseen, ei ollut lähelläkään myyjän ajatusta rakennuksen myyntihinnasta.

tiistai 2. marraskuuta 2010

Blogien ihmeellinen maailma

Sain inspiraation oman blogin perustamiseen kaikista niistä ihanista sisustus- ja remontointiblogeista, joita olen netistä löytänyt. Olen suhteellisen tuore blogiharrastaja ja selaillut tarjontaa vasta muutamia kuukausia. Työni puolesta olen blogeihin tutustunut jo kauan aikaa sitten ja ehkä juuri siksi en olekaan aiemmin innostunut blogeista muuten kuin ammatillisesta näkökulmasta.

Olen yllättynyt ja innoissani, kuinka paljon upeita blogeja onkaan! Olen erityisesti ihastunut blogeihin, joissa vanhojen talojen omistajat kertovat elämästään vanhassa talossa, talojen kunnostamisesta ja sisustamisesta. Niistä saan innostusta oman unelmani toteuttamiseen. Visuaalisena ihmisenä tykkään blogeista, joissa on paljon kuvia. Toivottavasti saan pian oman bloginikin kuvitettua otoksilla matkan varrelta. Kuvista saa ideoita ja inspiraatiota. Kaikenlaiset tuunaus- ja askartelujututkin ovat tosi kiinnostavia.

Listailen tänne pikkuhiljaa listaa omista blogisuosikeistani. Vinkkaa ihmeessä, jos pidät blogia, josta saattaisin tykätä :)